Heipäsen heipä hei vain

Morjens pitkästä aikaa :) molen pitäny hiljaiseloa tän blogin puolella nyt jonku aikaa, teitä varmaan kiinnostaa syyt? Noh alotan nyt ihan ensmäisestä syystä.

Muutto.
Miehän siis tempasin laukun olalle, suuntasin päättäväisesti juna-asemalla eräs raikas kello viijen aamu noin puolisentoista kuukautta sitte. Miehän tulin tänne vain viikon lomalle, mutta kappas, nyt meikä painaa duunia ja nukkuu...ja juopottellee. Ongelmisa oon taas uinu, mikä siinä on että meikä ossaa aina joko itte keittää kunnon sopat tai sitte mie jouvun johonki soppaan :D ra si tt a va a. Asun siis tässä äitin kans, linnottauvvuin tuonne vappaana olevaan yläkertaan, sen se on näkönenki että meikä tuli takas. Miksei äidit ymmärrä että tavarat/vaatteet/unameit löytyy paaaljon helpommin ku _kaikki_ on lattialla sekasin. Kaikki siis sanan varainaisessa merkityksessä, laskut, paperit, vaatteet, purkitpurnukat, hajuveet, kaikki.

Tiiättäkö kuinka tyhymältä tuntuu herätä ma-pe viikosta toiseen joka arkiaamu klo 5?! Vain sen takia että meet aamuvuoroon, joka kestää tunnin... No, itteppä olen vastaavaksi luppautunu nii pittää myös olla. Kello on 05.23 ja meikä istuu aamukahavilla, ennen en ees juonu kahavia. Muuttuu se maailma näköjään tääläki.. Nii siis asun nykyään Sodankylässä, joten no worries bitches in Oulu, en oo sekottamassa pakkaa ennää :P josta tuliki mieleen, kohta tullee uuet solttupojat :):):):):):)

Tässä on tapahtunu hulluna asioita, joten pakko postailla tällee asia kerrallaan.

Wups

Oon kokonaan unohtanu tän blogin! Lupaan huomenna tehä teille megapostsuksen joka lennättää teiät ajantasalle!

Elämme jänniä aikoja.

Hui, oon tehny aikamoisia päätöksiä tässä. Oon edelleen Sodankylässä ja kappas sain täältä töitä. Eli jään tänne pidemmäksi aikaa. Eli piti irtisanoa Oulun kotikolo. Eli S;n kans elämme ratkaisun hetkiä. Eli muutokset on varmoja, se minkälaisia ne on, ei oo varmaa.

Jos olisin osannu ennustaa, että muutan tänne takas, en olis ikinä halunnu tavata S;a. En tarkota pahalla, en todellakaan. Vaan sillä, että se on saanu minussa aikaan semmosta, minkä olemassa olosta en osannu ees kuvitella. Kukkaan muu ei oo koskaan tuntunu tältä, tai siis eihän kukkaan tunnu koskaan samalta. Ja tää on tietenki eri homma ku K;n kans. Mutta se mua hämmentää, että tää tuntuu PALJONPALJONPALJON pahemmalta entä K;n kans. Satan knows why.

Niistä työhommista sitten, sammaa hommaa ko ennenki. Siivoamista, eikä minua haittaa, ei todellakaan. Palkka on ok, ko miettii ettei tarvi vuokraa maksaa. Muutin siis takasin kotia, äitin tykö. Täällä on tillaa. Eikä mua haittaa muuttaa tähän kyllään takas, ei todellakaan! Ainut huono tietenki on, että kaikki "läheisimmät" jää Ouluun. Tottakai mie käyn sielä aina!

Ja mitä kysymyspostaukseen tullee, en aio tehä sitä. En todellakaan, sain nii -tyhymiä- kysymyksiä vastattavaksi että voi helevetti :-D

Aini, päivitän myös suht ahkerasti instagramia, löyätte meikät nimellä; hanippa. Seurailkaa! Nimihän on siis kauan ollu mun lempinimi, nii typerältä ko se kuullostaaki :-D

Nyt mun on pakko alakaa valamistautuu kylille lähtöön, paljon tekemistä tännää! Ette varmaa ikinä usko, mutta kävin hiihtämässä 5 kilsaa eilen. Oli kivvaa!

99600

Kotona, S;n kanssa. Jes, tää on parasta. Täällä on luntaki!!

,

Hän kuuntelee vain varjoja,
ja nälkäänsä hän unelmillaan sammuttaa.
Jos kaipaus on myrkkyä, 
hän pimeydestä siihen sukeltaa.

:(

Onni, tuo maailman vaikein asia.

Puss in boots

Oon maailman toiseksi surkein otsikon keksijä (1st on ystäväni Anne) ja tämän kertainen otsikko tulee äsken kattomastani leffasta. Puss in boots = Saapasjalkakissa (jos joku n00b ei tienny). Oli kyllä kieltämättä hyvä leffa, niin sulonen mirri.

No mutta mitä mulle muuta kuuluu? Ihan hyvää (tällä hetkellä), oon heränny 8 aikoihin tänä aamuna, vaikka kattoin viimesen kerran kello puol 3 yöllä. Eikä mua ees väsytä! Yleisesti ottaen, no ulkopuolisen näkökulmasta mulla näyttää olevan kaikki hyvin, esim. mullon maailman ihanin poikaystävä. Mutta... Onko tää sitä mitä mie haluan? Mun pää on ihan sekasin. Niin sekasin etten oikeesti tiiä mitä haluan, en tiiä onko tää sitä mitä haluan. No joojoo, mun pitäis olla onnellinen siitä mitä mulla on ja pittää kiinni ja blabla. Moni varmaan haluais vaihtaa mun kans paikkaa, jo pelkästään ton hellun takia. Okeiokeijoo, pistähän mun sillekki puhua siitä miltä musta tuntuu, mutta entä jos oonki väärässä ja tää on juurikin sitä mitä haluan? Pitäiskö mun vaan sekottaa pakkaa, enemmän tästä mitä se on jo? Enkä mie halua sotkea S;ää tähän ja aiheuttaa sille stressiä, koska nää ongelmat koskee vaan mua, mutta silti vähän meitä. Enkä mie halua "pelotella" sitä ja aiheuttaa "turhaa" riitaa. S on oikiastikki saatanan herkkä. Oon päättäny että kerron sille heti jos mun tunteet sitä kohtaa jotenki muuttuu tai jotain.

Viime viikolla meni vähän liian lujasti. Torstai, perjantai ja lauantaiki vielä meni ihan kevyesti juomisen merkeissä. Huhhuh! Aattelin olla kiltisti (ainaki) koko viikon selvillä vesillä. Torstaina lähin siis ystäväni Caritan ja Saritan kans Kaarleen. Siellä oli joku Traderotiikka (??) juttu, dildoja ja sillee. S ilmesty loppuillasta myös sinne ja lähettiinki melkein samantien pitsab kans kotia päin. Oli niiiin perseestä ku tuvassa porukkaa ku Tuiran torilla ja joka paikkaan piti jonottaa. 666. Perjantai nyt oli "ihan tavallinen" perjantai. PAITSI että! Meikä nakkas palat pikin keskustaa ennenku kerettiin ees baariin...hyvä hyvä. Haettii sitte kebua ja kämpille koisaa. Kello ei ollu ees 12 ku oltiin jo unilla. Tosin, mulla soi sitte 2 maissa puhelin ja se oliki hätäpuhelu eeerittäin tärkeältä ihmiseltä ja mun oli mentävä. Sen kans sitte valvottiin puol 7 asti aamuun, pikku unet siinä ja tää kantaa mulle kahvit ja aamupuurot sänkyyn. Aww.
Lauantaina oli sitte Las Vegas -tyyliset kasinopileet. Oin niitä harvoja alle 30-vuotiaita siellä, mutta oli ihan sssaakelin mukava ilta!! Ruokaa, juomaa, seuraa, kilpailuja, blackjackiä, etseteraa etseteraa. Ihme kyllä, ei tullu ees rabulaa. Instagramissa on pari kuvaa illalta, aika surkeita ku kaikki aina katos mystisesti ku joku kaivo kameraa esille. Ei porukka vissii halunnu todisteita tukevista humalatiloistaan :-D

Voisin laittaa tähänki pari photoa, mutta kirjotan tätä iphonella nii en jaksa alakaa taisteleen tämän hra Saatanan keksinnön kans. Sori. AINII, S on 10 päivän lomilla! Tai siis nyt sillä on vielä 5 päivää. Whoppaa! Ihan kivvaa hengailla tällee enemmänki, muttako me ei keksitä mittää tekemistä muutako nyhjätä kotona vittu. Ja sekös mua alakaa ahistaa. Yöllä alako ahistaa nii pahasti että meinasin mennä sohovalle nukkuu. Jo pelekkä S;n kosketuski saa mun kärtymittarin holokin kaakkoon. Ja hetikö tätä alakaa miettii nii alakaa vituttaa. Jes.

Tähän on siis hyvä lopettaa tällä kertaa, ennenkö tästä lopusta tullee pelekkä kirosanojen oppikirja. Tosin, luppaan alakaa kirjottelemaan useammin, kunhan tää "tilanne" tästä johonki päis rauhottus. Suuntaan tai toiseen, mutta johonki kummiski. Saatana ko haluaisin selevittää tän tilanteen teille, jos saisin vaikka vinkkiä how to do things, mutta luulenpa että saisin vaan "vittuoon maailman paskin tyttöystävä saatana" -kommentteja. Ja sitähän mulle ei tarvi ennää kertoa. Tiiän sen helvetin hyvin.

- hannahiii

Saatana

Joo ei vittu. Tässä mun naapurusto assuu aika palijon lapsia jotka päivästä toiseen - säästä välittämättä leikkii tuosa pihalla ja on äänekkäitä. Tottakai ne on äänekkäitä, ne on vittu lapsia. Yks näistä lapsista sitte istuskeli yksin rapun portailla ja katteli ku muut leikki. Kysyin sitte että miks se istuu yksin siinä ja kehotin menemään mukkaan leikkiin. Nii tiiättäkö mitä se kakara vastas?!

"Äiti on kieltäny mua leikkimästä isossa porukassa ku niistä lähtee liikaa melua."

MITÄ VITTUA. Eikö se oo saatana parempi että se sun reikäpääkakaras leikkii tuossa pihalla, ku että jossaki muualla ja saat olla huolesta soikeana että missäköhän se Pertti nyt pyörii ja kenen kans tjsp. En vittu ymmärrä. Ja sitte seki että ollaan nii vitun varovaisia niitten lasten kans. "elä syö sitä hiekkaa hyihyi" tai jotaki muuta typerää. Sitteku minusta tullee äiti jollekki onnettomalle pikku paskatykille, nii syötän sille hiekkaa ja pyörittelen sitä pihalla enkä siivoa kämpillä ku kerran viikossa. Nousee se saatanan vastustuskyky.

Tännää ollu helevetin huono päivä. Tunnelma kämpillä on niinku hirtettyjen kettujen talossa. Vituttaa.

..

“if you love two people at the same time, choose the second. Because if you really loved the first one, you wouldn't have fallen for the second.”

- Johnny Depp

 

 

Paska päivä

Morjens! Perjantaina mun isoveli piti poikien iltaa vanhojen opiskelukavereittensa kans, joten mie houkuttelin kalijan avulla Katjan tänne. Katja toi tullessaan tunnelmaa ja viinaa. Meillä oli aivan huippu "tyttöjen" ilta, oikeestihan me siis ollaan munattomia äijiä ja seurustellaanki vielä...ainaki kännissä. Iltahan siis jatku sitte ns. oppipoikani Hekkiksen kyydittämänä Dioneen. Sielähän ei sitte viihytty ku just niitten illan-parhaimpien-biisien ajan. Otettiin kimpsut ja kampsut ja lähettiin Wanhalle Paloasemalle Bossanovaan. Jono oli ihan järjettömän pitkä, mutta eipä siinä menny kauaakaan ku päästiinki sisälle. Ja siellä viihyttiin (kai) parin lonkeron ajan ja pari biisiäki tuli jamiteltua siinä. Tavattiin myös tuttuja, kavereita ja ystäviä. Oijjoij...
Sitte kutsu käviki jo Hevimestaan... Oi miksi, oi miksi mie en lähteny sielä Bossanovasta suoraan kotia? Hevimestassahan tuli taas juotua, juotua ja juotua. Sielä oli Marko ja sen opiskelutoverit. Ja mie lähin vielä jatkoillekki. Yleensä tuntuu, että ois pitäny jättää se viiminen olut juomatta. Seuraavana päivänä mulla tuntu, että ois pitäny jättää ne viis (5) viimestä juomatta. Pahin rapula - ikinä. Onneksi ens viikonloppuna ei tarvi lähtä hippasille, oon luvannu olla koko viikonlopun naapurin kotona lemmikkivahtina.

Lauantai meni rapulaa karkotellessa ja tää päivä meni saa hengaillessa. Näin muutamaa kaveria ja oli iha kivaa. Paitsi, että musta tuntu kokoajan että oispa mulla laput silimillä. Kaikki ärsytti, jokainen vastaantulija ärsytti, lähikaupan lempparimyyjäki ärsytti... Huono päivä. Vitun paska päivä.

- Hanna

tänään

Tännää on helluvappaapäivä ja lähetään Katjan kans hulluttelemaan. Eli Dioneen.


Heippa.

(ps. kattokaa, lisäsin "Find Me" osion!)

- Hanna

Haaste

 Sain tämmösen haasteen ihanaiselta Satulta :-)

Liebster

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebsterin ajatuksena on saada huomiota niille blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
Haastan: Annen, Katjan, ja Emilian,


1. Mikä sai sinut aloittaan bloggaamisen?
Hmm, mulle tuli vaan semmonen fiilis että ois kiva kirjotella omia ajatuksia ja tapahtumia. Alkaa pitämään semmosta ns. virtuaalipäiväkirjaa. Aattelin aluksi että vitut tätä kukkaa lue, mutta sitte lukijoita ilmaantu ja päätin jatkaa. 
 
2. Millainen olet luonteeltasi?
Oh shit, oon ainaki ilonen ja sosiaalinen. Luotettava. Vittumainen ja vaikea.
  
3. Kumpaa ilman et voisi elää: ystäviä vai perhettä?
Jos olis ihan pakkopakkopakko valita nii ilman ystäviä, koska ne on mulle niinku perhettä. 

4. Intohimosi kohde?
Kuullostaa varmaan vähän oudolta, mutta mulle intohimona on näyttää erilaiselta ku muut. Siis suurinosa näistä sedulateineistä. Ja samalla järkytän tempauksillani äitiä, mutta onneks se on jo tottunu...ainaki vähän. 

5. Mitä ystävyys sinun mielestäsi on?
Sitä että, voit kertoa sun ystävälle ihan kaiken. Se ei tuomitte sua, eikä arvostele. Voit luottaa siihen 169%:sesti. Se pelastaa sut jos oot hädässä.

 6. Lempi esineesi? Miksi juuri se?
Mun puhelin! Siinä on kaikki tarvittava, nettipankista bloggeriin. Puhelinnumerot, kaikki. Olisin varmaan niin hukassa, ilman puhelintani, etten löytäis ikinä takasin. 

7. Millaista musiikkia kuuntelet?
Laidasta laitaan, kaikki muu menee paitti norsuntappohevi.

8. Oletko koukussa johonkin ruokaan tai syötävään? Mihin? 
Oon! Suklaaseen. 

9. Jos saisit tavata kenet julkkiksen vain kuka se olisi? Miksi juuri hän?
Dita Von Teese. Maailman seksikkäin nainen.  

10. Mitä ajattelet koulukiusaamisesta?
Paskaapaskaapaskaa. Kaikki on samanarvosia, kukaan ei oo huonompi tai parempi. Miksi siis pitäis pilata jonku lapsen lapsuus sillä, että sitä kiusattais? 

11. Mitä ajattelet lävistyksistä ja tatuoinneista?
Tykkään tykkään tykkään. Lävistyksiä mulla onki, muttei tatuointeja...vielä.


Ohjeet seuraavalle!

Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on
esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 11 uutta kysymysta joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.




Edit : en oikeesti keksiny kysymyksiä tähän, nii ottakaa plz samat ku nuo mitä mie sain :-D

I believe that we're in this together.

Mulla on nyt jonkulainen jumijumi tämän blogin kans. Saakeli. Mulla olis vaikka mitä kerrottavaa ja toisaalta ei mittään sanottavaa. Tuntuu yhtäaikaa täydeltä ja tyhjältä. Mikähän mulla on? Musta vähän tuntuu että, tää on tätä syksyä ja pimeyttä ja sadetta. Vaikka rakastan syksyä, nii silti tullee aina tämmönen mökömökökausi. Joka vuosi, joka hemmetin vuosi. Mulla se "syysmasennus" ilmenee semmosena että mua ei kiinnosta tehä mittään, mua ei kiinnosta käyä missään, mua ei kiinnosta puhua kellekkään (ees fbssä), mua ei kiinnosta nähä kettään, mulla ei tee mieli syyä, mulla tekkee vaan mieli olla yksin, tekemättä mittään, näkemättä kettään, puhumatta kenellekkään. Mua ahistaa ihan saatanasti koittaa puhua jollekki ja olla mukava, vastata puhelimeen jos joku soittaa. Haluaisin vaan olla omissa oloissani, kunnes tää talven tulemisen ja kesän loppumisesta johtuva paska fiilis loppuu. Silti olin tännää helevetin reipas ja kävin naapurissa kahvilla ja leivottii sen kans piirakka. Siitä tuli hieno!

Sunnuntaina kuulin sitte ihan hirveitä uutisia. Eräs mulle tosi tärkeä ystävä oli joutunu sairalaan ja oli ollu pienestä kii ettei ois kuollu siihen. Se uutinen piti mut omissa ajatuksissani sunnuntain ja maanantain. Ajattelin sitä uutista, sitä ihmistä ja kaikkea muutakin. En halua menettää sitä...Se ei saa jättää mua, ei nyt, tarvin sitä.  Reppanapieni ♥

S oli taas viikonlopun täällä. Käytiin perjantaina Katjan ja Markon kans meiän kavereitten, Saanan ja Laurin, uus kämppä kattomassa ja sieltä siirryttiin koko sakki sitte Apolloon. Siellä sitte meikä kaatu jonkunäkösen ketjureaktion saattamana lattialle ja nyt on polvi pipi ja käesä pikkunaarmu. Sattuuhan noita.
Lauantaina sitte oli ohjelmassa tuparit, joihin S meni yksin. Sattuneesta syystä mie en halunnu lähtä sinne. S sitte ilmotti, että ne lähtee baariin ja pyys mut messiin. Miehän lähin. Tanssittiin ja juotiin ja lähettiin kotia. Mulla ei, ihme kyllä, ollu kumpanakaan päivä minkäänlaista rapulaa. Kivvaa oli, niinku näissä molemmissa porukoissa aina.

S:n kans sitte puhuttiin asioista nyt viikonloppuna. Kaikkihan varmaan tietää sen tunteen, mikä valtaa sinut kokonaan, aiheuttaa pelonsekasia tunteita ja kaikkea muuta yhtäaikaa, kun sun poika- tai tyttöystävä sannoo ne sanat.

"Kulta, meiän pitäis varmaan puhua." 

Mie kuulin nuo sanat. Aiheena oli: mikä on mun mielestä pettämistä? Oh my fuckin' god, et sitte parempaa aikaa/paikkaa/hetkeä/ihanmitävaan keksiny?! No, siinäpä sitte keskusteltiin niinku mitkäki aikuset ihmiset. Mikä on pettämistä tässä meiän suhteessa? ONNEKSI, onneksi oltiin molemmat heti sammaa mieltä peli(n)säännöistä, huh. Tiiätte varmaan kuinka hankalaa on jos toinen teko on ei sun mielestä oo pettämistä, mutta toisen mielestä on. Ja varsinki jos sovitte, että se asia ei sitte oo pettämistä nii huomaat kuinka se loukkaa sitä toista.

 

Huh, mulle tuli yhtäkkiä halu avautua ihna kunnolla...
Mun ja S:n suhde on niin erilainen ku se mun aikasempi suhde. Aikasemmassa suhteessa olin "tottunu" saamaan paskaa niskaan kokoajan ja kuulemaan asioita mitä se on taas tehny ja hehheh ompa se tyhmä ku tekkee nii ja blaablaablaa. Totuin siihen, ettei sitä kiinnosta pätkän vertaa mitä teen, missä oon, kenen kanssa. Olin tottunu siihen, ettei tarvinu paljoo soitella ""Joo meen nyt sinne ja sinne, sen ja sen kans. JOOKO?" Sain aikalailla tulla ja mennä niinku halusin. Koskaan ei tarvinu kysellä "haittaako" tai että "soppiiko/voinko/saanko". Mie en ees halunnu ilmotella menemisistäni. Eikä sekään kyselly, paitsi joskus. Just silloin ku siitä ois tullu sanomista. Miks helvetissä me ees tapeltiin niin tyhjänpäiväsistä asioista? Nyt ku miettii, oishan se ajan voinu käyttää paaaaljon paremmin. Oltais voitu erota paaaaljon aikasemmin. Itseasiassa, meiän ei ois koskaan pitäny ees palata yhteen. Mulla on ollu tiettyjä vaikeuksia sopeutua nyt tähän tilanteeseen. Eihän mun nytkään tarvis ilmotella, mutta ilmottelen koska haluan. En edelleenkään luota S:ään niin paljon ku pitäis, vaikka se oikeasti ansaitsee sen. Huomaan kuinka sitä loukkaa se, etten luota siihen. Se tuottaa meille ongelmia. Vaikka sisimmässäni tiiän, ettei se koskaan ikinä milloinkaann satuttais, loukkais tai pettäis minua mitenkään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Silti pelkään ajatuksissani koko ajan. Vaikka mun pitäis luottaa siihen, niin en luota. Ensinnäki mun pitäis luottaa itteeni...ja niin luotanki. Tavallaan, kai? Ää täää on vaikiaa.

Ja hei, mie huomasin että mun sivun katseluja on tullu enemmän, paljon enemmän. Luku kasvaa minkä kerkeää, pistkäähän hei jotaki kommenttia! Ja ainii, kiitos.

- Hanna

I'm not saying it's your fault.

Nyt mie sen teen. Mie teen kunnollisen postauksen, vaikka siihen menis koko saatanan päivä. Oikiasti, nyt mie sen teen. 

Nii, mie oon nykyään vakavassa suhteessa! Oon oon, oikiasti. Valehtelematta voin sanoa, että tää on maailman ihanin poika johon oon törmänny ja luultavasti tulisin koskaan törmäämäänkään. Vaikka me ollaan niinku yö ja päivä (hän on se päivä ja mie se yö), nii silti tullaan ihan älyttömän hyvin juttuun, meillä on tosi hauskaa aina ja tykätään aikalailla samoista asioista. No okei, syömisestä ja juomisesta. :-D Voin sanoa ihan rehellisesti, että tuskin oltais nyt ja tässä, suhteessa jos S ei ois intissä... Pisin aika mitä ollaan oltu näkemättä toisiamme on 3 viikkoa. Nyt pari viikkoa on ollu sillee että se on päässy jokaisena viikonloppuna lomille. Se on tosi kivvaa, mutta viikonloppu mennee hujauksessa, se on perseestä.

Saatana tää on vaikiaa... Alotin tän tekemisen joskus yhen maissa päivällä ja kello on nyt salkkarit. Mitä oon tehny tässä välissä? Siivonnu, MITÄ, siivosin mieluummin ku päivitin tätä... o.O Sitte kävin naapurissa syömässä. Joo tää mun isoveljen naapurusto on parasta. Tännäänki soitettiin "Tuu syömään". Ja kesällä ku oli paremmat ilmat nii ku ulos käveli aamusavukkeelle nii sielä oli pullakahavit. Tässä naapurustossa assuu ihmisiä, joista on tullu mulle läheisiä. Mitä ikinä kuka tarviikaan, ei tarvii ku kävellä naapurin ovelle ja saat mitä tarviit. Oli yö tai päivä. Joillaki on lapsia, joillaki on jo lapsenlapsiaki, jotku assuu yksin, jotku kaksin. Silti kaikki on ystäviä keskenään. Kukkaan ei tuomitte kettään. Kukkaan ei kysele, ei menneisyydestä eikä tulevaisuudesta. Mutta joku kuuntelee jos haluat puhua. 

Haluaisin lisätä kuviaki tähän, muttako en ossaa päättää mitkä laittaisin nii oon laittamatta. sssatan666.

Kello on jo 21.23...kirjotan tätä paskaa vieläki. Mulle tuli yhtäkkiä ihan saatanan paska fiilis. Lähinnä viime perjantaista, torstaista. Tai oikeastaan kaikesta. Oon sekaantunu nyt muutamaan soppaan, minä itse sopankeittäjä. Miten mie aina onnistunki näissä? Tässä ekassa sopassa mulla ei tavallaan oo osaa eikä arpaa, sattuneista syistä en muista kyesistä tapahtumaa (känni). Mutta kummiski oon tehny kuulemma jotain eeerittäin pahaa toisen samallaisen kanssa. Ei siitä sen enempää. Ja tää toinen soppa onki vanaha soppa ja tunnen luissani kuinka taas meikä joutuu syntipukiksi. Yllättäen. Viestintuojat on aikojen alusta asti tapettu, tapetaan edelleen. Mutta onko se saatana mun vika jos haluan auttaa ihmistä, suojella sitä? Näköjään. Eihän mun tarvis auttaa, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että se sattuu. Ja siitä on päästä irti. Se on niinku syöpä. 


Tähän välliin haluan laittaa teille yhen biisin. Tää biisi on hyvä.


The Kooks - Naive 


Eipä mulla muuta...kauan meni että sain väännettyä tän, mutta helpotti. Nähhään taas pian. Ainii, vittu, otsikko puuttuu.

- Hanna

Lähin hakkee hiusväriä, mukkaan tarttu bikertakki ja miesten PIKKAREITA.

Kuten otsikkoki kertoo, tännää olin shoppailemassa! Naapurin Rollen kans oltii vähän kaupunnilla. Ikkää sillä on jo nii palijon että vois olla meikän isi. Aluksi piti lähtä vaa syömään ja hakkee mulle hiusväri...NOH. Löysin kauan himoitsemani bikertakin, uuen kaulahuivin, Dressmannilta supakuuleja Rolling Stonesin pikkareita, villapaita ja sukkia jnejnejne. Myös iPhoneni sai uutta näköä. Violetilla metallihohtokuorella ja kaaaaauan himoitsemallani C-kasetti kuorella. wohuuu

Tukkaki sai uutta väriä... Mustat hiukset joissa vihreää efektiä! Oon tyytyväinen.

Käytiin Haraldissa syömässä, otettii Thorin Kilpi. Kallaa, kannaa ja kaikkea...omnmonmomn!

Ainii, S tullee joko to tai pe! jibbiii.

- Hanna

Hola hola heloyy

Pitkästä aikaa. Teen tätä taas puhelimella, joten suurimmat vahingot tullee olemaan kirjotusvirheet. Btw, miks olin ensin kirjottamassa vaginat vaikka piti kirjottaa vahingot? Nojjöö en tiiä :D 

Mua on pitkään mietityttäny erään tuttuni käytös. Tätä ihmistä on aikoinaan satutettu henkisesti ja paljon. Silti hän palasi tulen ääreen ja jatkaa elämäänsä autuaan tietämättömänä asioista. Ehkä parempiki olla tietämättä, ku tietää ja satuttaa itsensä uudelleen. No hard feelings, vahinko kierrossa, sie otit sen vastaan. 

Sitte ilosempiin uutisiin. Voi cheesecake! Haluaisin niin kärsimättömänä kertoa teille iiiiiiloisen uutisen mitä mun lähipiiriin on tapahtunu. Onnen potku! Mutta sinetti on suuni eessä edelleen. 

Ainii, mulla on muutes asiaa. S on nykyään aikasmoisen vakava juttu. :) tai ei ees mikään juttu, sanotaanko että suhde. Tää tunne on jotaki, mitä en oo ennen kokenu suhteessa. Tää on pelottomuutta. Sitä ettei tarvi pelätä että tullee jotaki paska niskaan sen suunnalta. Ainut ongelma on, etten uskalla luottaa. S ansaitsis, enemmänku kukaan, mun luottamuksen. Mikä helv siinä on etten vaan pysty? Ei oo kovin kivaa sanoa "ei, mie en luota sinuun". Vaikka S luottaa minuun täysin, vaikka nähdään niin harvoin. Toissa perjantaina nähtiin ekaa kertaa KOLMEEN VIIKKOON! Ja silti, se luottaa muhun täysin. Tää on niin väärin sitä kohtaan... Vaikka tiedän ettei se tekis mulle koskaan mittään pahhaa ekäikä KOSKAANMILLOINKAAN satuttais minua.

This is killing me. Soon. 

Uskon, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Niin tulee tapahtumaan. 

- Hanna

...

                                                              Yep, that's true!

Miksi onnee on niin vaikee saada?

 Juju - Onni

Pakko avautua. Mulla on asiat ulkopuolisen nkökulmasta hyvin. Mullon S, mun eksä on yks mun parhaimpia ystäviä, mulla on koira ja kaikkea sitä mistä jotkut vaa uneksii. Nyt musta tuntuu, pitkästä aikaa, että oon oikeesti aidosti onnellinen. Oon asustellu täällä Markon tykönä kohta kaks viikkoa, enkä halua täältä pois. Täällä on ihanimmat naapurit, kaikki ystäviä keskenään. Täällä oon onnellinen. Koulussa mennee hyvin.

Oon miettiny monesti, miks tuun paremmin toimeen poikien kanssa, entä tyttöjen. Harvaa tyttöä jaksan kuunnella yhtä iltaa enempää. Täälläki tuossa naapurissa assuu yks 25-vuotias poika, M, jolle oon käyny vähän väliä purkamassa sydäntä. Seki on avautunu mulle asioista, jotka on sille vaikeita. Se sanoki, että ihmettelee paljon sitä miten se pystyy kertomaan mulle asioita, joita se ei oo kertonu kenellekkään muulle.

S tullee perjantaina! En millää jaksais oottaa. Tai no en tiiä, minua ahistaa ihan älyttömästi. Tuntuu, että oon jotenki laiminlyöny sitä. Tai siis äh, vaikea selittää. Mulla on ihan kamala ikävä sitä.

- Hanna

:)

Oh, I was overwhelmed,
and frankly scared as hell.
Because I really fell for you.

- h

Tuomion temppelissä

Eipäs ole täälläkään tullu paljoo päiviteltyä. Oon ollu yli viikon kipiänä, veto pois kokonaan. Kouluki jääny vähän taka-alalle nytte, jäiks. Tännää Hefe tuli tänne kans, nyt mullon täälä kaks mirriä ja koira. Onneksi, thank god, nuo tullee toimeen keskenään. Hefe lähteeki sitte taas jo torstaina reissuun. Mammanpoika. Oon ollu nytte yli viikon tässä Koskelassa, Markon kämpillä kortteeraamassa. Paljon mukavampi täällä ku kaikki apu, seura, mitä-ikinä-tarviikaan löytyy naapurista, vähitään seuraavasta rapusta. Tää on kyllä loistava taloyhtiö! Kaikki kavereita keskenään ja eräs Anna, joka on jo reilusti aikunen nainen, on löytäny paikkansa minun sydämessä. Annasta on tullu toooodella tärkeä mulle.S tullee viikonloppuna! JES!
Mulla ei oikiastikkaan nyt oo voimia kirjottaa enempää, mutta i promise, tekstiä tullee tällä viikolla! Niin paljon asiaa, niin vähän voimia/aikaa...

- Hanna

ah

F. E. Stonela ja J. P. Ovela ♥

mirrejä

                                                          Misu ja Milla

Tässä on nää mun ylisuloset kamut. Toinen mirreistä on meikän veljen ja toinen iki-ihanan Katjan :) Oon edelleenki ihan kuollu, joten en jaksa tän enempää lätistä. Ja mun käsi on puutunu koska Milla makkaa sen päällä. :-D Seeya.

Always and all ways

Oon kipiänä. Kohta viikon ollu eikä loppua näy. En jaksa tehä mittään. Oisin laittanu kuvia mun kahesta oikein suloisesta seuralaisesta, mutta se ois vaatinu mua menemään koneelle tohon 2 metrin päähän joten koin helpommaksi pikapäivittää sängynpohjalta. Tännää pelkkä vessaan raahautuminen on tuntunu maailmanlopulta. Ihmissuherintamalla on tapahtunu paljon! En nyt jaksa alkaa tän enempää nyt kertomaan. Sen voin sanoa että kolmas osapuoli löytyy ja mun ajatukset on sekasin. Joko oon helevetin tunteeton tai sitte oon niin pahasti kuumehouruissa ja lääkkeissä etten ossaa ajatella järkevästi. Miksi taas? Taas jonkulainen soppa tulilla...perhana.

Fuck bitches

Eilinenhän meni siis niin lujasti ettei voi muuta sanoako että huhhuh... Nyt on rapula

         Meikä ja isoveljen tyttöystävä Katja...hot stuff! (c) marko


- Hanna

Rankka viikko, on ollut kyllä.

Moro moro. Tää viikko on tuntunu jotenki erityisen rankalta. Syinä on ollu koulun alku, ikävä ja pettymys ihmisiä kohtaan. Tuntuu epäreilulta, että ite pistät kaiken likoon ettet menetä hermojas sekunnin sadasosassa ja annat tsäänssejä toisensa perään ja siltikään mikään ei muutu. Onko se oikeasti niin paljon (ehkä liikaaki) vaadittu, että joskus - edes kerran pitäisit lupauksesi? Ilmeisesti jöö. Ikävä kaihertaa mieltä, päivät tuntuu loputtoman pitkiltä, aika matelee ja tuntuu tuskaiselta ootella, että S saapuu maisemiin. Onneks mulla alko tuo koulu nii aika kuluis (ehkä) hieman nopeampaa. Kaks pitkää viikkoa vielä, tai tarkemmin viikko ja kuus (6) päivää... Paskaa. Oon niin korviani myöten ihastunu ja tuntuu toisenki puolesta pahalta ku silläki on mua ikävä muttei yksinkertasesti vaan voi asialle mitään. Tällä viikolla postipate kanto mulle uuen puhelimen, iPhone4. Aattelin ensin että vittu tällä ei tee yhtään mitään. Nyt vaan rakastan tätä. Latasin Appstoresta muutaman appin ja totesin etten tarvi läppäriä oikeastaan mihinkään enää. Tää puhe-elin on nero. Koulussa on mukavaa, oikeesti. Oon tutustunu mun luokkalaisiin ja ne on mukavia :-) oon vähän kateellinen ku yks poika meiän luokalta lähtee Kreikkaan huomenna. Epistä. Eipäs mulle mitään sen kummempaa kuulu, ikävä S:ää melkeenpa kokoajan. Eikä se auta asiaa että se lähettelee kaikkia söpöstely viestejä sieltä, melkeenpä kokoajan :-) Hyi äsken tuli tv:stä mainos alkavasta sarjasta nimeltä Alcatraz. Näytti pelottavalta ja kiinnostavalta. Vois alkaa seuraamaan, kunhan se alkaa.

Eipäs mulla muuta, alan nyt unille ja postailen vähän paremmin ku löydän intoa tarpeeksi. Tällä hetkellä niin tyhjä ja ontto olo, ettei mikään tunnu miltään.

- Hanna

Valkokankaalla, ne toisiaan suutelee.

Minun tunteet on taas ihan sekasin. Tämä on taas niitä "yhy yhy en tiiä mitä haluun" -päiviä. Toisena päivänä oon ihan onneni kukkuloilla, toisena päivänä taas mietin että koska tämä kosahtaa johonki paskaan taas.  Mietin aika paljon sitä, että miten voi olla mahollista että miten mulla käy näin hyvä säkä. Oon saanu elämääni niiiiiiiiiin ihanan ja kultaisen ihmisen, ettei voi olla ees totta. Pelkään kokoajan, että jotaki pahhaa tapahtuu tai että mie teen jotaki pahhaa. Kyllä, humalassa olin hieman holiton, tiedetään. Mutta se oli ihan eriasia nyt ku silloin. Silloin sillä ei ollu mittään mitä teki, ku ties että toinen tekkee sammaa kans...eikä silti koskaan erottu, ainakaan tarpeeksi ajoissa. Nyt ku mie oikeasti haluan olla kunnolla, nii se on eriasia. Eihän mun pitäis, tarvi tai täydy olla kiltisti...muttaku haluan olla. Haluan olla S:n luottamuksen arvonen. Tiiän, ettei se tekis mulle koskaan mittään pahhaa. Ei missään maailman tilanteessa. Se ei koskaan satuttais minua - ei ikinä. 

Tää "suhde" on muutenki toooodella erilainen, ku mun edellinen suhde. Tässä suhteessa me voijaan lähtiä yhessä baariin/juomaan, ilman että tullee mittää mustasukkasuuspaskaa tms. Me voijjaan pittää hauskaa yhessä, aidosti. S on esitelly mut sen miljoonalle kaverille, en ees muista kaikkien nimiä. Oon esitelly S:n muutamalle mun kaverille, jotka kaikki tykkää siitä älyttömästi. :-) Me ei olla kertaakaan tapeltu, eikä muutenkaan nahisteltu mistään. Tää on oikiastikki ihan kivvaa. :-)

ps. Minun puhelin ei vieläkää tullu...yhy.

- Hanna

Haluaisin antaa sulle vispipuuronvärisen suukon, ylipyyhkivän sadekuuron.

Heipä hei taas. Siinä se meni taas, viikonloppu. Miks se aina menneeki niin nopsaa? Sunnuntai on aina haikea päivä. Huomenna on jo maanantai ja uus viikko aluillaan. Vietin ihanan viikonlopun, ihanan ihmisen kanssa. Sain aamupalan sänkyyn. Haikea fiilis jäi ku saattelin S:n linja-autoasemalle, sinne se kouluttaja taas lähti. Kolme viikkoa on pitkä aika, pitkä aika oottaa että nähään taas. Tein itelle seinälle semmosen "kalenterin" 26. päivään asti, että saa vettää ruksilla yli aina illalla yhen päivän. Hui. Kolome viikkoa on helvetin pitkä aika oottaa, että näkee toisen. Ja harmittaa ku viikonloput mennee nii nopsaa, S on täällä perjantaina puol 7 aikaan illalla, sunnuntaina lähtee samaan aikaan. Ei siinä hirveesti kerkeä mittää tehä, varsinki ku molemmilla on myös kavereita joita pittää nähä. Paitsi tänä viikonloppuna vältyttiin taitavasti siltä :D S lähti J:n kans pelaan lauantaina bilistä ja mie lähin kattoo yhtä rakkainta ystävääni Annea ♥. 


Annen kanssa ollaan tunnettu kohta kaks vuotta ja vaikka välillä ei pidetäkkään yhteyttä, niin se on silti rakkain ystävä mitä mulla on. Se tietää kaiken minusta ja mie siitä. Se nainen tuntee minut ko omat taskunsa ja voi melkeenpä ennustaa minun ajatukset. sanat ja teot. Ollaan yhessä koettu paljon. Yhessä ollaan rämmitty suot ja puskat. Yhessä ollaan kierretty baareja. Yhessä ollaan oksennettu ristiinrastiin. Yhessä ollaan itketty paskaa maailmaa. Yhessä ollaan koettu elämän suuria iloja ja suuria suruja. Minusta tuntuu etten olis tässä ja nyt, tämmösenä ku oon, jos Annea ei olis olemassa eikä oltais koskaan sen kans samoihin bileisiin eksytty. Tai siis kaikki tämähän alko siitä ku rikoin Annen lautasen. Beibi, oon sulle vieläki lautasen velkaa! :D Ollaan tapeltu ja ollaan sovittu. Aina löyetty toisemme, monen kuukauenki jälkeen. Mie tiiän, ettei Anne jättäis minua koskaan yksin. Ja Anne tietää sen, etten koskaan jätä sitä yksin ja tuen sitä aina. Loppuun asti, kaikessa. Se tukee aina minun päätöksiä, oli ne sitte mitä tahansa, vaikka ois kuinka paska päätös tai huono. Mutta sen sanon, rakastan tätä naista ♥


Perjantaina käytiin vähän tanssiloimassa Katjan, Markon, S:n ja H:n kans. Oli mukavaa "pitkästä aikaa". Lauantai-päivä meni nukkuessa ja völläillessä. Kello alako pelottavasti lähentelee puol 8 jolloin S oli sopinu J:n kans treffit. S kävi sitte ensin nakkaamassa mut Annen tykö, matkalla tietenki eksyttiin Kaakkurin suureen ghettoon mutta perille päästiin! :-D Illalla oli tarkotus lähteä Liminkaan kattoo Valakosipuliyön meininkejä Annen, N:n ja S:n kans, mutta sattuneista syistä jätettiin menemättä. Käytiin sitte S:n torilla jätskillä, kattoo mitä sielä näkkyy....muutama alakoholin ottaja siellä oli. Ei muuta. Luulis että 10n aikaan illalla Oulun Torilla ois ollu elämää, vaa ei. Sunnutaiki meni sitte iha vaa völläillessä, syötiin hyvin ja ulkoilutettii kissoja :-D Melekosia veijjareita ne! 


Huomenna eli siis maanantaina, saattais hyvällä mahollisuuella olla minun iPhone 4 postissa valamiina haettavaksi. Saanpahan sitte kuvamateriaalia tännekki, jos nyt ossaan käyttää sitä. Äiti nakkas mulle "Sie varmaan istut se puhelin käessä ja mietit että miten vittu tän saa päälle" -Joo, nii se varmaa mennee :-D. Jäiks. Mihinhän mie jouvun sen puhelimen kans? Ensinnäki, en oo mikkää puhelinnero ja toiseksi mikkään puhelin ei oo koskaan pysyny mulla ehjänä. Hienoo. Nii ja keskiviikkona alakaaki sitte jo koulu! HUI! Minua jännittää, iha hirviästi. Tiistaina viimeistää pittää käyä shoppailemassa vähän koulujuttuja ja semmosta. 


Ei mulla muuta, tästä tuliki odotettua pitempi postaus.


- Hanna

...and that's who I am

Sain yhestä blogista tämmösen idean, että kerään ...and that's who I am -sivustolta kuvia, jotka kertoo minusta. Tässäpä teille kuvaspämmiä.

Tässä muutama nyt näin aluksi.

- Hanna

.

Minun yhen erittäin viisaan ystävän fb:n tilapäivitys. Veti aika hiljaseksi.

Joskus ihmiset joita rakastat,
loukkaavat sinua eniten.

On parempi olla silloin hiljaa.
jos rakkautesi ei ollut tarpeeksi,
niin luuletko että sanoillasi on merkitystä?

- Hanna

ARVAKKAA MITÄ!

Redrama - Kickstart

Ensiksi oli pakko laittaa tuo biisi. Ihan törkiän hyvä biisi, en tiiä miksi ko tuo on tuommone perus sedularenkutus, mutta siitä tullee mieleen hyviä juttuja! :-)

Seuraavaksi...meikä se eilen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyviä uutisia. Meikällä alakaa ens keskiviikkona koulu. Oikiasti. Alakaa jes wohoo.

Ja sitte niihin kuulumisiin. Ei mulle mittää erikoista kuulu. Eilen olin ystäväni A:n luona, puhuttiin paskaa, juoruttiin, haukuttiin kaikki ja terapisoitiin maailma paremmaksi. Siltikkään mihinkään ei tullu selevyyttä. Kuinka vitun pitkä ja iso terapiaryhmä pittää kasata, että saahaan näihin tuntemuksiin jonkulaista tolokkua? Eikä varmaa oo hirviän vaikia arvata mistä nämä tuntemukset johtuu...miehistä - tietenki. Mikä siinä oikiasti on, että ne jumalanhylykäämät urpot saa naisten päät näin sekasin? A:n kans eilen puhuttiin ja puitiin asioita monelta eri kannalta, toisella pyörii eksä jalakoissa ja toisella on inttileskeyttä ilmassa. HMM... Mua alako eilen niin palijon raivostuttaa, että mie otin koiran ja menin tuonne mettäpolulle...kävelin, kävelin ja kävelin syvemmälle. Ko oltiin minun mielestä tarpeeksi syvällä mettässä nii päästin koiran irti ja huusin perseestä asti. Karjuin varmaan vartin sielä mettässä yksin. Voin sanoa että helepotti! Tiiättäkö, mie rakastan syksyä! Ihana ko illat pimenee, tuoksuu raikkaalle ja sateelle. Voi illalla polttaa kynttilöitä ja ah. Nyt ko mie oon saanu tämän kämppärojektinki jo aika hyvälle mallille nii voin oikiasti nauttia näistä illoista ko oon yksin täällä. Yks päivä ko kävin lenkillä ja käveltiin sumun läpi, nii mulle tuli yhtäkkiä semmonen tunne että hitto mie rakastan ittiäni. Ei hajuakaan mistä tommonen tupsahti.

HIIIII tännää on torstai! Mikä tarkottaa sitä että huomena on perjantai! jes.

- Hanna

Keskiviikko jo!

Huomenta. Kello on 04:25 ja meikä on heränny jo tähän päivään. Aamusta olis tiedossa pyykinpesua, edelleen. Tein semmosen radikaalin ratkasun ja pistin kaikki viis (5) vaatekaappia uuteen uskoon. Raahasin eilen kaks (2) jätesäkillistä tavaraa roskiin, vielä pitäis karsia raa'alla käellä lissää pois. Mulla on niin palijon vaatteita mitä en käytä, joissaki on vielä hintalapukki paikoillaan. Eilen illalla raivasin yhen kaapin tyhyjäksi, sen omistin pelekästään korkkareille, saappaille ja nilkkureille. Tennarit ja muut lipilopit on sitte etteisen lattialla, mutta ai että, kivako etteisessä mahtuu nyt kulukemaanki ko ei oo milijoonaa paria ronttosia tiellä. Eikä tarvi ees töni/potkia/taistella välioven kans että pääsee sisälle, magijjaa! Vessanki laitoin kuntoon, hyvä meikä. Mulle tuli eilen joku semmonen inspis että haluan tehä tästä mun kämpästä mun näkösen. Ennen tää oli meiän näkönen. Eli lyhyesti sanottuna sekava, sotkunen, katastrofi. Nyt ku mulla on alkanu uus elämä, joku vois sanoa tässä tilanteessa avanneensa elämänsä kirjassaan uuen sivun, minä sanon että poltin entisen elämäni kirjan, nyt alotin ihan uuen. Voi että, ette usko kuinka paljon mulla tekis mieli polttaa ainaki yks silta takanani entiseen elämään. Moni varmaan arvaa kuka se silta on, ennää mua ei pidättele sillan polttamisessa mikkään muu ku tuo koira. Tähän sopis erittäin mainiosti seuraavat kuvat.

                                                                       (weheartit)

Ja tähän seuraavaan kuvaan loppuu kaikki se vanha mitä mulla joskus oli. Mietin yks päivä tuossa, että jos tätä eroa ei ois tapahtunu nii en ois koskaan saanu sitä mitä mulla nyt on. Ero sattu parhaaseen mahdolliseen aikaan, jos näin nyt saa sanoa. Silloinko tapasin herra S:n, ajattelin että pitäiskö mun antaa mahdollisuus.  Pitäiskö pitäiskö pitäiskö? Pitäiskö mun olla rohkea ja ottaa hetkestä kiinni? Piti, olin rohkea ja otin. Ei tää ero oo mulle mikkää vaikea paikka, vaikka aluksi se siltä tuntuki. En halua ees ajatella koko ihmistä enää, en toivo ettei oltais koskaan tavattu. Vaan toivon ettei tavata ennää. Vaikkei mulla ole tunteita sitä kohtaan enää, ainakaan semmosia tunteita jotka puskee päälle heti ku ajattelenkaan kyseistä ihmistä. Niin ei mulla oo mitään kiinnosusta olla ees tekemisissä sen kanssa. Se kuuluu mun entiseen elämään, josta oon päässy ylös. Oon nyt onnellisempi ku koskaan koko parisuhteen aikana...

                                                                      (weheartit)

Nyt mie vaan oottelen tän päivän ja huomisen, sitte on perjantai! Mikä tarkottaa sitä että S tullee lomille! Sen jäläkee ei nähäkkään kolomeen viikkoon. Mie kauhulla ootan sitä, niistä tullee pitkät viikot. Herranen aika, tekkee jo nyt tiukkaa olla viis (5) päivää erillää nii miten sitte helevetti soikoon. Pittää vaan viettää semmonen kiva viikonloppu, hyviä muistoja, naurua, iloa ja onnellisuutta. En varmaan ikinä oo oottanu mittää viikonloppua näin palijon!

Tähän saa loppua tämä lätinä, nuo epämääräset vaatekasat avonaisten vaatekaappien hyllyiltä tuijjottelee minua siihen malliin että pakko vissii lähtä oikiasti tekkee niille jotaki. Pyykkikaaoksen jäläkee mua kutsuu kylpyamme ja Cosmopolitan. Hei muutes, mie tuossa yks päivä ettei miksei Cosmossa oo koskaan ollu mittää homolesbojuttuja? Koska ite ainaki saan Cosmon jutuista semmosen kuvan että nainen on avuton rääpäle joka on ihan mitätön iliman miestä. Kaupunkiinki pitäis tännää keretä, oijjoi kerkiänhän mie! Kello vasta 04:55!

- Hanna

Go with the flow

Iltaa iltaa! Tää päivä on menny kotohommissa, oon siivoskellu ja pessy monta konneellista pyykkiä. Ja ressannu, oon ressannu ihan sikana tännää. Esim. se etten tiiä onko tännää tiistai vai keskiviikko. Ainii! Olen nostanu itteni kehityksen virtaan mukaan, mulle kolahtaa postissa ens viikolla iPhone4. Hitto. Nii oon tännää myös ikävöiny ja masistellu sitä kuinka paskasti oon tehny yhelle toodella hienolle ihmiselle. Byää, tässä helepottaa se että saatiin Qstockin aikaan vähän puhuttua asioista, tai no todellisuudessa se oli sitä saarnaamista. Mun mielestä meiän pitäis selvinpäin istua saman pöyän ääreen ja puhua. Mikä tosin voi olla helpommin sanottu ko tehty. Nimittäin tämä herrashenkilö ei oo mittää kauheen sopuisaa/anteeksiantavaa sorttia...too bad.

ei muuta. danke.

- Hanna

Muutoksien aika

Päätin muuttaa tätä blogia aika radikaalisti. Ihan sama mitä tykkäätte, mutta meikä ainaki tykkää. Tästä alako uus aikakausi :>

Very goooooood morning!

Huomenta siis kaikille, tasapuolisesti. Heräsin tuossa suunnilleen puolisen tuntia sitte, ku eräs laitto mulle viestiä ja oli jääny vahingossa äänet päälle. Ei se mitään! Kävin just varmaassa pyykkikoneen muutamaksi tunniksi, vein 2 jätesäkillistä vaatteita roskiin ja tän postauksen jälkeen hilipasen Hefen kanssa lenkille. Sain eilen imuroitua ja vallotettua tiskivuoren, jonka vilkasu sai minut masentumaan :-D

Mulla ois ihan hirveästi asiaa, en tiiä miks en vaan pysty kirjottamaan tänne mitään. En tiiä onko syynä se, että tätä blogia lukee sellasia ihmisiä joitten en haluais tietävän mun elämästä mitään, vaiko se etten oikiasti jaksa kirjottaa :-D On käyny mielessä semmosiaki ajatuksia, että mun bloggaaminen päättyis lopullisesti. Ei vaan tunnu enää hyvältä kirjottaa tätä. Kai tää on joku ohimenevä vaihe. Muutenki viime päivien fiilis on ollu aika alhaalla. Johtuneeko siitä, että "Frodo" eli S on intissä vai jostaki ihan muusta. Eilen K toi koiran, kävi oikeen sisälläki asti, hakemassa loput tavaransa täältä pois. Vihdoin. Mua alko niin paljon oksettamaan ja kuvottamaan pelkästään jo se että näin sen. Tuli niin paljon halveksuvia tunteita ja muuta pahaa siitä mieleen, että selvispä onneksi seki etten haikaile sen perään enää! Jos nyt semmosta on ees ollu, mutta eipähän  oo enää. Terveiset vaan niille/sille joka juoruaa tästä postauksesta sille, i dont care. :-)

Haluaisin niin palavasti ja innosta hehkuen kertoa teille herra S:stä, mutta taidan jättää teiät vielä tietämättömyyteen. Sen voin sanoa, että tää tuntuu helvetin hyvältä, uskomattomalta ja hienolta.

- Hanna

Kuulumisia ja muuta yhtä hienoa

Heipä hei, täällä taas! Sodankylästä palattu, ihmisiä suututettu, uusia ihmisiä tavattu ja Qstock '12 koettu! Alotetaanpa vaikka Sodankylän reissusta.

Sodankylän reissu.
Eli siis kaikkihan nyt vissiin tietää että oon sieltä kotosin, eli olin äitin luona lauantaista perjantaihin. Oli niin ihana nähä kaikkia ihmisiä. Ennen kaikkea rentouduin, join vaan yhtenä päivänä, kalastin, rullaluistelin ja muuten vaa hengasin äitin kans. Musta tuntuu että me ollaan jotenki taas lähennytty sen kans. Sillonko asuin vielä kotona niin me oltiin kokoajan ihan ilmiriidoissa, tai no ei ehkä ihan kokoajan mutta aikalailla suurimman osan ajasta. Mutta siis niin. Hengasin aika paljon pelkästään perheen kesken. Äitilläki oli alakanu loma justiin nii kerettiin kunnolla olla yhessä. Lenkkeiltiin joka päivä. Aleksin (pikkuvelijeni) kans katottii joka päivä vähintään kaks kertaa Napapiirin Sankarit -leffa...meinas tulla jo vähän korvista ulos mutta pikkujäbä tahto kattoa nii mikäs siinä :D Maanantaina sitte tirpasin pikku reenikännit, jonka tuloksena niin jäätävä rapula että oli pakko syyä kalaa, jota en koskaan syö! Äitin mielestä sillä lähtee rapula, niin se lähtiki. Käytiin lempparipoikieni eli Tonin ja Pasin kans kalassa, eihän me mittää saatu. Pojat rupes vielä kärtyämään tyhyjää...saatana. Isin autonki kävin pesemässä! Oon ollu toooodella reipas, kerranki :D

Ihmissuhteet.
Ennenku lähin Sodankylään, eli perjantaina vaihoin vappaalle yhen kamun kans ja suunnattiin Torinrannan kautta Kulumaan ja sieltä Dioneen. Enpä oo sen illan jäläkee palijon keskustellu kyseisen ihmisen kans, paitsi eilen ku yritettiin selvittää välejä... En oikee tiiä mikkä fiilikset siitä eilisestä jäi, mutta tavallaan helepotti ja tavallaan ei. Tai siis tiiän että oon tehny tooooosi kylymästi sitä kohtaan, mutta minkä minä sille voin. Me molemmat tunnettiin erillä lailla toisiamme kohtaan ja aina toiseen sattuu näissä asioissa enenmmän ku toiseen. Mutta niin, nyt vähän ilosempiin uutisiin. Oon tainnu ihastua, korviani myöten. Tai ainaki nyt tuntuu siltä. Mutta mietin sitä, että miten ihmeessä oon löytäny tommosen ihmisen. Kaiken sen paskan jäläkeen mitä silloin K;n kans oli, nii tuntuu että voiko tää oikeesti olla totta?  Pelkään/kuvittelen kokoajan että siitä alakaa paljastuun kaikkea paskaa ja se onki oikeesti ihan täys mister dick. Hengailtiin tän "Frodon" kans koko viikonloppu yhessä, se sattuu olemaan intissä vielä puol vuotta. Joku kouluttaja tms., kuitenki RUKin käyny...en ite oikeen ymmärtäny :D Sen voi todeta, että K on unohtunu täysin. Kokonaan. 

Qstock '12
Perjantaina ku Qstock alako, matkusin melekee 7h ja join 12h putkeen...Voin sanoa että olin ihan vitun kännissä. Lauantaina oli niin kamala rapula, että oksensin. Rapulassa oksensin, mitä mulle ei koskaan tapahdu. Jippee. Oli ihan perus Qstock -viikonloppu. Nähtiin ihmisiä, könyttiin kännissä, jnejne..

En jaksa nyt tän enempää jeesustella, väsyttää ihan pirusti. Ja vähän ikävä.

- Hanna

99600

Hengissä ollaan! With my crazy ass friends. En muistanu että mun Sodankylän Nurkkapatriootit on näinki pölijä. Oon ikävöiny näitä. Älyvapaata toimintaa.

@ From Sodankylä, with love.

- Hanna

Feelings on/off

Enpähän pystyny pitämään ittiäni pois täältä, tuli tunne että pakko päästä avautumaan.

Ensinnäki. Sain tuossa pari päivää sitte kuulla semmosia uutisia, mitä ei joka päivä kuulekkaan. Jotkut ei kuule ees koko elämänsä aikana. Nämä uutiset pittää vielä salata vähän aikaa, että ihmiset jotka liittyy tähän, saavat asiat puhuttua muiden osapuolten kanssa. Tää on niin helvetin iso asia salata, toivottavasti pystyn pitämään itteni kurissa. En oo kertonu ees läheisimmille ystävillekkään, saati sitte kellekkään muulle. Eiku oonpas, K;lle oon kertonu. En tiiä oisinko saanu, mutta pakko oli. Se on vieläki mulle toooodella tärkeä tukihenkilö ja edelleen saanu pittää asemansa siinä että kerron sille kaikesta kaiken ensimmäisenä. Typeräähän se on, mutta no can do. Mutta näihin uutisiin takas -> tää uutinen tulee muuttamaan minun elämän lopullisesti. Ensin en tienny miten suhtautua. Tuli aikamoisia vihan tunteita, sääliä, pettymystä ja kaikkea tätä. Sitte tuli ilon kyyneleet, onnellisuuden tunne ja tämmöstä. Vieläki vähän shokissa, mutta silti! (ei, minä en ole raskaana)


Toiseksi. K on aika vahvasti kuvioissa mukana...taas. Oon lauantaina lähdössä reissuun viikoksi ja K lupautu ottaa koiran hoitoon. Luojan kiitos sille siitä ja onhan se niidenki hyvä viettää "poikamies"aikaa yhessä. Vai pitäiskö sanoa isä-poika laatuaikaa :D En tiiä, mie vaan rakastan sitä niin paljon. Ja tiiän että seki rakastaa minua. Siltikään yhteenpaluusta ei oo enää mitään takeita. Ei, ei ja ei. Ei enää.


Kiitos tästä.

- Hanna

:)

Joo-o. Oon saanu kuulla melekosia uutisia tässä parin päivän aikana. Niin hyviä ku huonojaki. Oon lähössä reissuunki tässä kohta. Blogi saattaa hiljentyä vähäksi aikaa...Taidan tarvita nyt aikaa sulatella asioita ja miettiä kaikkea. Mutta ennen kaikkea; oon tooodella onnellinen :)

Say goodbye.

Kun olet sinkku, näet vaan onnellisia pariskuntia.
Kun olet parisuhteessa, näet vaan onnellisia sinkkuja. :) 


Oi luoja! Tännää ollu niin ihmeellinen päivä ettei mittää järkiä! Voi kumpa voisinki kertoa teille kaiken, oon nii täpinöissään. Voin kertoa kaunistetun version lyhyesti mutta varmasti. Eilen lähettii Jarppulin kans sinne syömään, oli hyvvää. Sitte käytiin vähän ajelemassa ja haettii pikkujäbä. Lähettii sitte Kemptoniin kahville ja tää kahvittelu johti siihen että meikä istu konneella ja pojat pelas. Buujaa :X tultiin kotia joskus puol 4 aikaan aamulla. Semikiva päivä.


Tänään heräsin siihen ku K soittaa, että lähenkö sen kans kauppoihin. Mietin että wtf? Ensin en meinannu ees vastata sille :D Mutta nii, päätin lähtiä ja se oli tuonu mullekki kahvin! Kierreltiin parit kaupat, paitti toisiks viimisessä kaupasta tuli vähän kiire pois.......seuraavat kohat on sensuroitu ;D. Ja sitte lähettii taas kauppaan, tai oikeestaan kahteen kauppaan. En tiiä, mutta meikällä ainaki oli hymy perseessä ku tulin kotia :) ihan loistava kauppareissu! En tiiä mitä ajattelin ku suostuin sen kans kauppaan, tai ylipäätään ees vastasin sille puhelimeen. Mutta voin todeta että oli kannattavaa.


- Hanna

Wahuu

Oivoi, onhan nää päivät ollu kyllä taas melekosia. Juu-u. Perjantaina päätettiin ystäväni Antin kans lähtä torille istumaan ja vettään perseet, siellä meiän seuraan liittyi sitte Theo, Niko ja Mika. Myöhemmin myös Niko2 saapui. Pojat lähti sitte kattelee 187:n meininkejä ja me jäätiin Antin ja Niko2 kans vielä torille. Ja ilimahan oli mitä loistavin! Vettä tuli ihan maahan asti ja muuta mukavaa, onneks ei ollu kylymä - ainakaan mulla ei ollu. Jotenki kummasti eksyin Nuclearin ja Keltasen Aitan kautta Tivoliin vaahtobileisiin. Saatana. Ja aluksihan  mun piti käyä vaa tanssimassa yks biisi, lupasin että mulla kestää 5-10 min. Totuushan on että mun kaveri ootteli mua 3 ja puol tuntia. Nimittäin tutustuin siellä yhteen pojankoltiaiseen ja siitähä se draama alkoki. Nimittäin sen eksä oli siellä, jonka tää poika oli jättäny. Ja eksähän sattu istumaan samassa pöyässä meiän kans.. WOOHOO. Noh, siinähän oli nii mukava istua sitte että meniki pilikkuun asti. Ja Antti tykkäs :-D Nooh enivei. Lauantai meni myös kuningas alkoholin, Antin ja tämän Tivolijätkän ja sen kaverin seurassa. PAITTI, Rakas Emilia liitty seuraan ♥ Ja Emilia sai eilen uuen nimen, se on nykyään Emeli Sandee.

Lauantaina myös sovittii K;n kans että meen tännää sen tykö, että tehää pitsaa ja tällee hengaillaa yhessä. Jotenki kummasti seki suunnitelma kusi koska heräsin tännää puol 6 illalla! Sovittii että huomena jos sitte toteuttais tämänki suunnitelman...saas nähä. 

Mulla ei nyt taia olla mittää sen kummempaa kerrottavaa. Pitäis lähtä käyttään herra koiruus ulkona ja parin tunnin päästä lähetään sitte Jarnon kans syömään. Ihan vaan kavereina (ainaki minä oon nii käsittäny). En tiiä, katellaan mitä tää elämä tuo tullessaan.

See you later, bitches.

- Hanna

No woman, no cry

Naiset. Tuo maailman monimutkaisin käsite. Kaikkihan sannoo että höpöhöpö naiset on ihan easy että miehethän ne yhtiä vittuperkeleitä on. Omasta mielestäni naisten ajatusmaailmaa on paljon vaikeampi ymmärtää mitä miesten. Tästä kiitokset kuuluu rakkaalle eksälleni, joka on opastanut minua tietämättään ymmärtään hänen ja muiden kaksilahkeisten ajatuksenkulkua. Sen oon oppinu että asiat on jotenki aina aavistettavissa, niitä joko haluaa uskoa tai ei halua ja sitte vaa oottellaa että millo se pommi räjähtää. Tähän tarvitaan harkittua taktikointia. Tunnen muutaman rotunartun jotka osaa/pystyy/haluaa pelata samaa peliä mitä nämä ah-niin-ihanat-miehet pelaavat ja ne on siinä oikeasti TOSI hyviä. Minä en pystyis siihen, ainakaan vielä. Ehkä joskus mutta todennäköisesti häviäisin ja satuttaisin vain itseäni. Mutta tästähän saa pontta puheeseen ja kaikkea pitää kokeilla. Paitsi sukulaisia ja eläimiä.

- Hanna

jibbaa

Formspring hansupansu TEIN SEN :DDDDD tästä tulee niiiiiii legendaarista settiä että huhu!

Pakko hehkuttaa: huomena alakaa 187 !

Nyt ei jossitella

Minun päätäni särkee vietävästi. Onkohan mulla joku aivojuttu :O hui. No eikä oo, höpöhöpö. Ollaan tässä yhen toverin kans suunniteltu irtiottoa elämästä, heti Qstockin jäläkee ku sattuu molemmille sammaan aikaan vappaat. Ollaan molemmat semmosessa tilanteessa, että irtiotto ei tekis mittää muutaku helevetin hyvvää meille molemmille. Huomasin tässä yks päivä semmosen asian, että mun ruokahalu on kadonnu kokonaan. Oon viimeksi sunnuntaina syöny kunnolla. Muina päivinä tähän asti vaan jonku yhen banaanin tai jukurtin. Aika pelottavaa. Mutta ku ei mulle tuu semmosta näläntunnetta, pelkkä ajatuski syömisestä alakaa oksettaa ja ällöttää tosi palijon. Eipähän oo ainakaan pelekoa että lihoisin. Sannoinki toverille että lyö mua vaikka halolla päähän jos alan lihomaan. :D

Erossa kärsii aina toinen enemmän ku toinen, vaikka ois mikä. Musta on tuntunu koko päivän siltä, että haluan tästä ihmisestä eroon. Lopullisesti. Ennen mulla päivässä vaihtu mielipide varmaan 100 kertaa ja tää on ihan uutta että tännää ei oo vaihtunu mielipide KERTAAKAAN. Jes. Ehkä se autto tähän että oli ihan hirveä riita ja mie ite sanoin että "älä ennää ikinä ota yhteyttä". Kumpa olisin sanonu sille ääneen sen että "en tarvi sua ennää" Ihan oikeasti. Mie en tarvi sua ennää. Jätä mut rauhaan. Anna mun mennä. 

Voiko kaks ihmistä olla toisissaan kiinni, vaikka toinen ei haluais? Milloin se toinen ymmärtää, että sitä toista ei oo ennää sen elämässä? Voiko seki päästää joskus irti?

- Hanna

Vaelsit sä läpi helvetin ja tiesi sieltä takasin.

Julma-Henri ♥ 

my love, only love. Always. 

Mulla on kaikki mitä mä tartten.

Ää en tiiä mistä alottaisin.. No ensinnäki, anteeksi maailman eniten ettei mua oo näkyny eikä musta oo kuulunu. Koko viikonlopun menossa, hyväkö kotona kerkesin käyä nukkumassa. MUTTA EI, en ollu kännissä vaan mun pikkuveli 14v. tuli kesälomareissulle tänne Ouluun ja mie sitte otin sen viikonlopuksi  mun tykö. Pikkujäbän kans tehtii vaikka mitä! Syötiin kesän ekat tuoreet mansikat, jotka ostettii torilta. Syötiin hulluna jäätelöä ja oltiin tyytyväisiä elämään. Käytettiin koira uimassa ja pikkujäbä kävi kans. Mie en käyny ku bikinit hukassa...kökhköh. Pittää varmaa ostaa uuet.

Nyt oon ma-ke sairaslomalla koska kuume ja tajuton päänsärky kokoajan...argh kuolen. Ei oo hubaa ei. Palakka tuli tännää ja vuokran + laskujen jälkee tilille ja 7€ WOOHOOO :D no onneks pitäis tulla vakuutusrahat kohta..huom. pitäis.

Ja sitte päivän ongelmiin... En tajua miten oon saanu itteni sotkettua näinki täydelliseen paskaan niin syvälle ettei mua nosta ees PekkaNiskan kaivinkonearmada tästä ennää. Vittu että ossaan olla. Tähän ei liity mitenkään ah-niin-rakas-eksäni vaan ihan muut ihmiset...oi luoja!

Asiasta kukkaruukkuun. Mua ei ennää ees vituta tämä ero. Mua lähinnä säälittää ihmisten toiminta. Tai yhen ihmisen. Tai no monen mutta tässä tapauksessa yhen, ei oikiasti mitä hittoa täällä tapahtuu! En ymmärrä miten joku voi olla noin vitun tunteeton ja silti samalla haluaa pittää kaksin käsin kiinni ja sanoa "oot mun elämä"...ÖÖÖ MITÄ VITTUU. Maailman raivostuttavin olotila tällä hetkellä on se, että haluat ihmisestä eroon mieluiten vitun nopeasti ja helevetin kauas, mutta samalla et halua päästää irti. Osittan sen takia koska rakastat sitä ja se on sulle tositositosi tärkeä ja iso osa elämää, mutta osittain senki takia että susta tuntuu siltä että sun TÄYTYY olla sen elämässä. Ettet sää voi vaa tollee jättää sitä oman onnensa nojaan... reiluuuu. En tiiä mitä teen, en tiiä mitä ajattelen. Haluaisin vaan nukkua kaiken tän ohi ja herätä sitte ku asiat on loksahtanu oikeille paikoilleen ja alkanu rullaa.

Ollaan parempia erikseen ku yhdessä.


- Hanna

pakkopakko!

Oli ihan pakko, koska kuolin nauruun.

:)))

Eva & Manu - Feet in the Water


Still I sit here where you left me alone
My feet in the water, feet in the water
I took the road you did n´t dare to go
Rocks on my chest and knees on bruises

Shit happens here.

Jumalauta mikä viikko ollu, sen sanon että kyllä oisin loman tarpeessa! Onneksi ennää yks työpäivä ja sitte viikonloppu. Ensin oli puhe että mulla olis pe -vapaa ja la -töitä mutta ehei se muuttuki paremmaks! Jos työkaverin emäntä ois saanu sen lapsen nii oisin ollu huomena vappaalla, onneks ei saanu :D Parempi mulle :D

Maanatai oli elämäni ylivoimasesti raskain työpäivä. Purin koko päivän huulta etten pärähä hirviään märyyn, pari kertaa oli että vittuenkestä vittuenkestä. Mutta kestin! Oli jotaki nii hirviää, tuntu koko päivän vaa siltä että vittu tahon kotio. Sitte aamutauon jäläkee tuntu että jos tästä päivästä selviän, selviän mistä vaan. Ja näin, uskokaa tai älkää kyllä mussa vielä henki pihisee. Oikiasti pihisee, poskiontelot nii täynnä pölyä että jos aivastaisin nii pölähtäis kunnolla :D

Tiistaina ei tapahtunu mittää, kävin töissä, itkin ja nukuin. Keskiviikko oli eka itketön päivä! 5 päivää ja 5 yötä sitä kesti, mutta ei ennää. Meikä nosti pääni ylös ja sielä se pyssyy. Mie en ennää itke.

Niinku oon aina sanonu, meikä on ihan liian hyvä sille. En ymmärrä miten oon jaksanu kattoa tuota touhua ja yrittäny ymmärtää ja koittanu tukea ja blaablaablaa nii monta vuotta. Nyt meitä ei yhistä ennää mikkää muu ku yhteishuoltajuus, siis koirasta. En tosiaan tiiä onko se nyt mikkää maailman paras idea, mutta voihan sitä kokkeilla. Sovittiin että ollaan läheisiä ja tosi hyviä ystäviä ja kaikkea siltä väliltä. Kaikkihan nyt tietää ettei siinä tuu käymään noin, ei siinä koskaan käy noin. Ja ne jotka tuntee meiät in real life, niin tietää ettei varsinkaan meille käy noin. Ehkä. En tiiä, päivä kerrallaan jnejne.

Kyllähän mie vieläki sitä rakastan ja välitän siitä ja kaikkea. Niin seki rakastaa minua ja välittää minusta...Siksiköhän oon vieläki täällä?! MIKSEN OO VITTU KOTONA?!

Tännää töissä oli oikiasti nii helevetillinen päivä! Olin koneajossa, mikä tarkottaa sitä että ajan konneella joka pessee lattioita siellä tehtaassa sisällä. Kone kulkee huippunopeudella ehkä 2km/h, woohoo! Sitä pittää olla vähän väliä tankkaamassa, eli täyttämässä vesisäiliö kuin myös sitte jätevesisäiliö pittää yhtälailla tyhjentää. Meinasin saaha paskahalvauksen tännää ku ajoin paperikonneen vierestä ja just mun tuurilla paperi räpsähtää poikki! Mulla meni ensin korvat lukkoon ja sen jälkeen ajoin melkein tolppaan pahki koska en nähny mittää niitten tuhansien ja taas tuhansien lejuvien paperinpalojen seasta. KIITOS!

Ainii, mun 14vuotias pikkuveli on Oulussa käymässä. Se tullee viikonlopuksi ja varmaa ens viikoksikki mun tykö. HUISIA! :)

 edit : PÄIVÄN TOINEN PASKAHALVAUS! Istuin konneella, selän takana sänky jossa koira ja Kimmo, nii Kimmo yrittää saaha koiraa haukkumaan mun korvan juuressa nii eiköhän tämä saatanan lahopää innostu ja haukaha nii kovvaa että mulla meinas lähtä taju :DDDDD

- Hanna