Joo ei vittu. Tässä mun naapurusto assuu aika palijon lapsia jotka päivästä toiseen - säästä välittämättä leikkii tuosa pihalla ja on äänekkäitä. Tottakai ne on äänekkäitä, ne on vittu lapsia. Yks näistä lapsista sitte istuskeli yksin rapun portailla ja katteli ku muut leikki. Kysyin sitte että miks se istuu yksin siinä ja kehotin menemään mukkaan leikkiin. Nii tiiättäkö mitä se kakara vastas?!
"Äiti on kieltäny mua leikkimästä isossa porukassa ku niistä lähtee liikaa melua."
MITÄ VITTUA. Eikö se oo saatana parempi että se sun reikäpääkakaras leikkii tuossa pihalla, ku että jossaki muualla ja saat olla huolesta soikeana että missäköhän se Pertti nyt pyörii ja kenen kans tjsp. En vittu ymmärrä. Ja sitte seki että ollaan nii vitun varovaisia niitten lasten kans. "elä syö sitä hiekkaa hyihyi" tai jotaki muuta typerää. Sitteku minusta tullee äiti jollekki onnettomalle pikku paskatykille, nii syötän sille hiekkaa ja pyörittelen sitä pihalla enkä siivoa kämpillä ku kerran viikossa. Nousee se saatanan vastustuskyky.
Tännää ollu helevetin huono päivä. Tunnelma kämpillä on niinku hirtettyjen kettujen talossa. Vituttaa.
torstai 27. syyskuuta 2012
maanantai 24. syyskuuta 2012
..
“if you love two people at the same time, choose the second. Because if
you really loved the first one, you wouldn't have fallen for the
second.”
- Johnny Depp
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Paska päivä
Morjens! Perjantaina mun isoveli piti poikien iltaa vanhojen opiskelukavereittensa kans, joten mie houkuttelin kalijan avulla Katjan tänne. Katja toi tullessaan tunnelmaa ja viinaa. Meillä oli aivan huippu "tyttöjen" ilta, oikeestihan me siis ollaan munattomia äijiä ja seurustellaanki vielä...ainaki kännissä. Iltahan siis jatku sitte ns. oppipoikani Hekkiksen kyydittämänä Dioneen. Sielähän ei sitte viihytty ku just niitten illan-parhaimpien-biisien ajan. Otettiin kimpsut ja kampsut ja lähettiin Wanhalle Paloasemalle Bossanovaan. Jono oli ihan järjettömän pitkä, mutta eipä siinä menny kauaakaan ku päästiinki sisälle. Ja siellä viihyttiin (kai) parin lonkeron ajan ja pari biisiäki tuli jamiteltua siinä. Tavattiin myös tuttuja, kavereita ja ystäviä. Oijjoij...
Sitte kutsu käviki jo Hevimestaan... Oi miksi, oi miksi mie en lähteny sielä Bossanovasta suoraan kotia? Hevimestassahan tuli taas juotua, juotua ja juotua. Sielä oli Marko ja sen opiskelutoverit. Ja mie lähin vielä jatkoillekki. Yleensä tuntuu, että ois pitäny jättää se viiminen olut juomatta. Seuraavana päivänä mulla tuntu, että ois pitäny jättää ne viis (5) viimestä juomatta. Pahin rapula - ikinä. Onneksi ens viikonloppuna ei tarvi lähtä hippasille, oon luvannu olla koko viikonlopun naapurin kotona lemmikkivahtina.
Lauantai meni rapulaa karkotellessa ja tää päivä meni saa hengaillessa. Näin muutamaa kaveria ja oli iha kivaa. Paitsi, että musta tuntu kokoajan että oispa mulla laput silimillä. Kaikki ärsytti, jokainen vastaantulija ärsytti, lähikaupan lempparimyyjäki ärsytti... Huono päivä. Vitun paska päivä.
- Hanna
Sitte kutsu käviki jo Hevimestaan... Oi miksi, oi miksi mie en lähteny sielä Bossanovasta suoraan kotia? Hevimestassahan tuli taas juotua, juotua ja juotua. Sielä oli Marko ja sen opiskelutoverit. Ja mie lähin vielä jatkoillekki. Yleensä tuntuu, että ois pitäny jättää se viiminen olut juomatta. Seuraavana päivänä mulla tuntu, että ois pitäny jättää ne viis (5) viimestä juomatta. Pahin rapula - ikinä. Onneksi ens viikonloppuna ei tarvi lähtä hippasille, oon luvannu olla koko viikonlopun naapurin kotona lemmikkivahtina.
Lauantai meni rapulaa karkotellessa ja tää päivä meni saa hengaillessa. Näin muutamaa kaveria ja oli iha kivaa. Paitsi, että musta tuntu kokoajan että oispa mulla laput silimillä. Kaikki ärsytti, jokainen vastaantulija ärsytti, lähikaupan lempparimyyjäki ärsytti... Huono päivä. Vitun paska päivä.
- Hanna
perjantai 21. syyskuuta 2012
tiistai 18. syyskuuta 2012
Haaste
Sain tämmösen haasteen ihanaiselta Satulta :-)
Liebster
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebsterin ajatuksena on saada huomiota niille blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
Haastan: Annen, Katjan, ja Emilian,
1. Mikä sai sinut aloittaan bloggaamisen?
Hmm, mulle tuli vaan semmonen fiilis että ois kiva kirjotella omia ajatuksia ja tapahtumia. Alkaa pitämään semmosta ns. virtuaalipäiväkirjaa. Aattelin aluksi että vitut tätä kukkaa lue, mutta sitte lukijoita ilmaantu ja päätin jatkaa.
2. Millainen olet luonteeltasi?
Oh shit, oon ainaki ilonen ja sosiaalinen. Luotettava. Vittumainen ja vaikea.
3. Kumpaa ilman et voisi elää: ystäviä vai perhettä?
Jos olis ihan pakkopakkopakko valita nii ilman ystäviä, koska ne on mulle niinku perhettä.
4. Intohimosi kohde?
Kuullostaa varmaan vähän oudolta, mutta mulle intohimona on näyttää erilaiselta ku muut. Siis suurinosa näistä sedulateineistä. Ja samalla järkytän tempauksillani äitiä, mutta onneks se on jo tottunu...ainaki vähän.
5. Mitä ystävyys sinun mielestäsi on?
Sitä että, voit kertoa sun ystävälle ihan kaiken. Se ei tuomitte sua, eikä arvostele. Voit luottaa siihen 169%:sesti. Se pelastaa sut jos oot hädässä.
6. Lempi esineesi? Miksi juuri se?
Mun puhelin! Siinä on kaikki tarvittava, nettipankista bloggeriin. Puhelinnumerot, kaikki. Olisin varmaan niin hukassa, ilman puhelintani, etten löytäis ikinä takasin.
7. Millaista musiikkia kuuntelet?
Laidasta laitaan, kaikki muu menee paitti norsuntappohevi.
8. Oletko koukussa johonkin ruokaan tai syötävään? Mihin?
Oon! Suklaaseen.
9. Jos saisit tavata kenet julkkiksen vain kuka se olisi? Miksi juuri hän?
Dita Von Teese. Maailman seksikkäin nainen.
10. Mitä ajattelet koulukiusaamisesta?
Paskaapaskaapaskaa. Kaikki on samanarvosia, kukaan ei oo huonompi tai parempi. Miksi siis pitäis pilata jonku lapsen lapsuus sillä, että sitä kiusattais?
11. Mitä ajattelet lävistyksistä ja tatuoinneista?
Tykkään tykkään tykkään. Lävistyksiä mulla onki, muttei tatuointeja...vielä.
Ohjeet seuraavalle!
Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on
esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 11 uutta kysymysta joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.
Edit : en oikeesti keksiny kysymyksiä tähän, nii ottakaa plz samat ku nuo mitä mie sain :-D
Liebster
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebsterin ajatuksena on saada huomiota niille blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
Haastan: Annen, Katjan, ja Emilian,
1. Mikä sai sinut aloittaan bloggaamisen?
Hmm, mulle tuli vaan semmonen fiilis että ois kiva kirjotella omia ajatuksia ja tapahtumia. Alkaa pitämään semmosta ns. virtuaalipäiväkirjaa. Aattelin aluksi että vitut tätä kukkaa lue, mutta sitte lukijoita ilmaantu ja päätin jatkaa.
2. Millainen olet luonteeltasi?
Oh shit, oon ainaki ilonen ja sosiaalinen. Luotettava. Vittumainen ja vaikea.
3. Kumpaa ilman et voisi elää: ystäviä vai perhettä?
Jos olis ihan pakkopakkopakko valita nii ilman ystäviä, koska ne on mulle niinku perhettä.
4. Intohimosi kohde?
Kuullostaa varmaan vähän oudolta, mutta mulle intohimona on näyttää erilaiselta ku muut. Siis suurinosa näistä sedulateineistä. Ja samalla järkytän tempauksillani äitiä, mutta onneks se on jo tottunu...ainaki vähän.
5. Mitä ystävyys sinun mielestäsi on?
Sitä että, voit kertoa sun ystävälle ihan kaiken. Se ei tuomitte sua, eikä arvostele. Voit luottaa siihen 169%:sesti. Se pelastaa sut jos oot hädässä.
6. Lempi esineesi? Miksi juuri se?
Mun puhelin! Siinä on kaikki tarvittava, nettipankista bloggeriin. Puhelinnumerot, kaikki. Olisin varmaan niin hukassa, ilman puhelintani, etten löytäis ikinä takasin.
7. Millaista musiikkia kuuntelet?
Laidasta laitaan, kaikki muu menee paitti norsuntappohevi.
8. Oletko koukussa johonkin ruokaan tai syötävään? Mihin?
Oon! Suklaaseen.
9. Jos saisit tavata kenet julkkiksen vain kuka se olisi? Miksi juuri hän?
Dita Von Teese. Maailman seksikkäin nainen.
10. Mitä ajattelet koulukiusaamisesta?
Paskaapaskaapaskaa. Kaikki on samanarvosia, kukaan ei oo huonompi tai parempi. Miksi siis pitäis pilata jonku lapsen lapsuus sillä, että sitä kiusattais?
11. Mitä ajattelet lävistyksistä ja tatuoinneista?
Tykkään tykkään tykkään. Lävistyksiä mulla onki, muttei tatuointeja...vielä.
Ohjeet seuraavalle!
Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen jotka haasteen antaja on
esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 11 uutta kysymysta joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.
Edit : en oikeesti keksiny kysymyksiä tähän, nii ottakaa plz samat ku nuo mitä mie sain :-D
maanantai 17. syyskuuta 2012
I believe that we're in this together.
Mulla on nyt jonkulainen jumijumi tämän blogin kans. Saakeli. Mulla olis vaikka mitä kerrottavaa ja toisaalta ei mittään sanottavaa. Tuntuu yhtäaikaa täydeltä ja tyhjältä. Mikähän mulla on? Musta vähän tuntuu että, tää on tätä syksyä ja pimeyttä ja sadetta. Vaikka rakastan syksyä, nii silti tullee aina tämmönen mökömökökausi. Joka vuosi, joka hemmetin vuosi. Mulla se "syysmasennus" ilmenee semmosena että mua ei kiinnosta tehä mittään, mua ei kiinnosta käyä missään, mua ei kiinnosta puhua kellekkään (ees fbssä), mua ei kiinnosta nähä kettään, mulla ei tee mieli syyä, mulla tekkee vaan mieli olla yksin, tekemättä mittään, näkemättä kettään, puhumatta kenellekkään. Mua ahistaa ihan saatanasti koittaa puhua jollekki ja olla mukava, vastata puhelimeen jos joku soittaa. Haluaisin vaan olla omissa oloissani, kunnes tää talven tulemisen ja kesän loppumisesta johtuva paska fiilis loppuu. Silti olin tännää helevetin reipas ja kävin naapurissa kahvilla ja leivottii sen kans piirakka. Siitä tuli hieno!
Sunnuntaina kuulin sitte ihan hirveitä uutisia. Eräs mulle tosi tärkeä ystävä oli joutunu sairalaan ja oli ollu pienestä kii ettei ois kuollu siihen. Se uutinen piti mut omissa ajatuksissani sunnuntain ja maanantain. Ajattelin sitä uutista, sitä ihmistä ja kaikkea muutakin. En halua menettää sitä...Se ei saa jättää mua, ei nyt, tarvin sitä. Reppanapieni ♥
S oli taas viikonlopun täällä. Käytiin perjantaina Katjan ja Markon kans meiän kavereitten, Saanan ja Laurin, uus kämppä kattomassa ja sieltä siirryttiin koko sakki sitte Apolloon. Siellä sitte meikä kaatu jonkunäkösen ketjureaktion saattamana lattialle ja nyt on polvi pipi ja käesä pikkunaarmu. Sattuuhan noita.
Lauantaina sitte oli ohjelmassa tuparit, joihin S meni yksin. Sattuneesta syystä mie en halunnu lähtä sinne. S sitte ilmotti, että ne lähtee baariin ja pyys mut messiin. Miehän lähin. Tanssittiin ja juotiin ja lähettiin kotia. Mulla ei, ihme kyllä, ollu kumpanakaan päivä minkäänlaista rapulaa. Kivvaa oli, niinku näissä molemmissa porukoissa aina.
S:n kans sitte puhuttiin asioista nyt viikonloppuna. Kaikkihan varmaan tietää sen tunteen, mikä valtaa sinut kokonaan, aiheuttaa pelonsekasia tunteita ja kaikkea muuta yhtäaikaa, kun sun poika- tai tyttöystävä sannoo ne sanat.
"Kulta, meiän pitäis varmaan puhua."
Mie kuulin nuo sanat. Aiheena oli: mikä on mun mielestä pettämistä? Oh my fuckin' god, et sitte parempaa aikaa/paikkaa/hetkeä/ihanmitävaan keksiny?! No, siinäpä sitte keskusteltiin niinku mitkäki aikuset ihmiset. Mikä on pettämistä tässä meiän suhteessa? ONNEKSI, onneksi oltiin molemmat heti sammaa mieltä peli(n)säännöistä, huh. Tiiätte varmaan kuinka hankalaa on jos toinen teko on ei sun mielestä oo pettämistä, mutta toisen mielestä on. Ja varsinki jos sovitte, että se asia ei sitte oo pettämistä nii huomaat kuinka se loukkaa sitä toista.
Huh, mulle tuli yhtäkkiä halu avautua ihna kunnolla...
Mun ja S:n suhde on niin erilainen ku se mun aikasempi suhde. Aikasemmassa suhteessa olin "tottunu" saamaan paskaa niskaan kokoajan ja kuulemaan asioita mitä se on taas tehny ja hehheh ompa se tyhmä ku tekkee nii ja blaablaablaa. Totuin siihen, ettei sitä kiinnosta pätkän vertaa mitä teen, missä oon, kenen kanssa. Olin tottunu siihen, ettei tarvinu paljoo soitella ""Joo meen nyt sinne ja sinne, sen ja sen kans. JOOKO?" Sain aikalailla tulla ja mennä niinku halusin. Koskaan ei tarvinu kysellä "haittaako" tai että "soppiiko/voinko/saanko". Mie en ees halunnu ilmotella menemisistäni. Eikä sekään kyselly, paitsi joskus. Just silloin ku siitä ois tullu sanomista. Miks helvetissä me ees tapeltiin niin tyhjänpäiväsistä asioista? Nyt ku miettii, oishan se ajan voinu käyttää paaaaljon paremmin. Oltais voitu erota paaaaljon aikasemmin. Itseasiassa, meiän ei ois koskaan pitäny ees palata yhteen. Mulla on ollu tiettyjä vaikeuksia sopeutua nyt tähän tilanteeseen. Eihän mun nytkään tarvis ilmotella, mutta ilmottelen koska haluan. En edelleenkään luota S:ään niin paljon ku pitäis, vaikka se oikeasti ansaitsee sen. Huomaan kuinka sitä loukkaa se, etten luota siihen. Se tuottaa meille ongelmia. Vaikka sisimmässäni tiiän, ettei se koskaan ikinä milloinkaann satuttais, loukkais tai pettäis minua mitenkään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Silti pelkään ajatuksissani koko ajan. Vaikka mun pitäis luottaa siihen, niin en luota. Ensinnäki mun pitäis luottaa itteeni...ja niin luotanki. Tavallaan, kai? Ää täää on vaikiaa.
Ja hei, mie huomasin että mun sivun katseluja on tullu enemmän, paljon enemmän. Luku kasvaa minkä kerkeää, pistkäähän hei jotaki kommenttia! Ja ainii, kiitos.
- Hanna
Sunnuntaina kuulin sitte ihan hirveitä uutisia. Eräs mulle tosi tärkeä ystävä oli joutunu sairalaan ja oli ollu pienestä kii ettei ois kuollu siihen. Se uutinen piti mut omissa ajatuksissani sunnuntain ja maanantain. Ajattelin sitä uutista, sitä ihmistä ja kaikkea muutakin. En halua menettää sitä...Se ei saa jättää mua, ei nyt, tarvin sitä. Reppanapieni ♥
S oli taas viikonlopun täällä. Käytiin perjantaina Katjan ja Markon kans meiän kavereitten, Saanan ja Laurin, uus kämppä kattomassa ja sieltä siirryttiin koko sakki sitte Apolloon. Siellä sitte meikä kaatu jonkunäkösen ketjureaktion saattamana lattialle ja nyt on polvi pipi ja käesä pikkunaarmu. Sattuuhan noita.
Lauantaina sitte oli ohjelmassa tuparit, joihin S meni yksin. Sattuneesta syystä mie en halunnu lähtä sinne. S sitte ilmotti, että ne lähtee baariin ja pyys mut messiin. Miehän lähin. Tanssittiin ja juotiin ja lähettiin kotia. Mulla ei, ihme kyllä, ollu kumpanakaan päivä minkäänlaista rapulaa. Kivvaa oli, niinku näissä molemmissa porukoissa aina.
S:n kans sitte puhuttiin asioista nyt viikonloppuna. Kaikkihan varmaan tietää sen tunteen, mikä valtaa sinut kokonaan, aiheuttaa pelonsekasia tunteita ja kaikkea muuta yhtäaikaa, kun sun poika- tai tyttöystävä sannoo ne sanat.
"Kulta, meiän pitäis varmaan puhua."
Mie kuulin nuo sanat. Aiheena oli: mikä on mun mielestä pettämistä? Oh my fuckin' god, et sitte parempaa aikaa/paikkaa/hetkeä/ihanmitävaan keksiny?! No, siinäpä sitte keskusteltiin niinku mitkäki aikuset ihmiset. Mikä on pettämistä tässä meiän suhteessa? ONNEKSI, onneksi oltiin molemmat heti sammaa mieltä peli(n)säännöistä, huh. Tiiätte varmaan kuinka hankalaa on jos toinen teko on ei sun mielestä oo pettämistä, mutta toisen mielestä on. Ja varsinki jos sovitte, että se asia ei sitte oo pettämistä nii huomaat kuinka se loukkaa sitä toista.
Huh, mulle tuli yhtäkkiä halu avautua ihna kunnolla...
Mun ja S:n suhde on niin erilainen ku se mun aikasempi suhde. Aikasemmassa suhteessa olin "tottunu" saamaan paskaa niskaan kokoajan ja kuulemaan asioita mitä se on taas tehny ja hehheh ompa se tyhmä ku tekkee nii ja blaablaablaa. Totuin siihen, ettei sitä kiinnosta pätkän vertaa mitä teen, missä oon, kenen kanssa. Olin tottunu siihen, ettei tarvinu paljoo soitella ""Joo meen nyt sinne ja sinne, sen ja sen kans. JOOKO?" Sain aikalailla tulla ja mennä niinku halusin. Koskaan ei tarvinu kysellä "haittaako" tai että "soppiiko/voinko/saanko". Mie en ees halunnu ilmotella menemisistäni. Eikä sekään kyselly, paitsi joskus. Just silloin ku siitä ois tullu sanomista. Miks helvetissä me ees tapeltiin niin tyhjänpäiväsistä asioista? Nyt ku miettii, oishan se ajan voinu käyttää paaaaljon paremmin. Oltais voitu erota paaaaljon aikasemmin. Itseasiassa, meiän ei ois koskaan pitäny ees palata yhteen. Mulla on ollu tiettyjä vaikeuksia sopeutua nyt tähän tilanteeseen. Eihän mun nytkään tarvis ilmotella, mutta ilmottelen koska haluan. En edelleenkään luota S:ään niin paljon ku pitäis, vaikka se oikeasti ansaitsee sen. Huomaan kuinka sitä loukkaa se, etten luota siihen. Se tuottaa meille ongelmia. Vaikka sisimmässäni tiiän, ettei se koskaan ikinä milloinkaann satuttais, loukkais tai pettäis minua mitenkään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Silti pelkään ajatuksissani koko ajan. Vaikka mun pitäis luottaa siihen, niin en luota. Ensinnäki mun pitäis luottaa itteeni...ja niin luotanki. Tavallaan, kai? Ää täää on vaikiaa.
Ja hei, mie huomasin että mun sivun katseluja on tullu enemmän, paljon enemmän. Luku kasvaa minkä kerkeää, pistkäähän hei jotaki kommenttia! Ja ainii, kiitos.
- Hanna
tiistai 11. syyskuuta 2012
I'm not saying it's your fault.
Nyt mie sen teen. Mie teen kunnollisen postauksen, vaikka siihen menis koko saatanan päivä. Oikiasti, nyt mie sen teen.
Nii, mie oon nykyään vakavassa suhteessa! Oon oon, oikiasti. Valehtelematta voin sanoa, että tää on maailman ihanin poika johon oon törmänny ja luultavasti tulisin koskaan törmäämäänkään. Vaikka me ollaan niinku yö ja päivä (hän on se päivä ja mie se yö), nii silti tullaan ihan älyttömän hyvin juttuun, meillä on tosi hauskaa aina ja tykätään aikalailla samoista asioista. No okei, syömisestä ja juomisesta. :-D Voin sanoa ihan rehellisesti, että tuskin oltais nyt ja tässä, suhteessa jos S ei ois intissä... Pisin aika mitä ollaan oltu näkemättä toisiamme on 3 viikkoa. Nyt pari viikkoa on ollu sillee että se on päässy jokaisena viikonloppuna lomille. Se on tosi kivvaa, mutta viikonloppu mennee hujauksessa, se on perseestä.
Saatana tää on vaikiaa... Alotin tän tekemisen joskus yhen maissa päivällä ja kello on nyt salkkarit. Mitä oon tehny tässä välissä? Siivonnu, MITÄ, siivosin mieluummin ku päivitin tätä... o.O Sitte kävin naapurissa syömässä. Joo tää mun isoveljen naapurusto on parasta. Tännäänki soitettiin "Tuu syömään". Ja kesällä ku oli paremmat ilmat nii ku ulos käveli aamusavukkeelle nii sielä oli pullakahavit. Tässä naapurustossa assuu ihmisiä, joista on tullu mulle läheisiä. Mitä ikinä kuka tarviikaan, ei tarvii ku kävellä naapurin ovelle ja saat mitä tarviit. Oli yö tai päivä. Joillaki on lapsia, joillaki on jo lapsenlapsiaki, jotku assuu yksin, jotku kaksin. Silti kaikki on ystäviä keskenään. Kukkaan ei tuomitte kettään. Kukkaan ei kysele, ei menneisyydestä eikä tulevaisuudesta. Mutta joku kuuntelee jos haluat puhua.
Haluaisin lisätä kuviaki tähän, muttako en ossaa päättää mitkä laittaisin nii oon laittamatta. sssatan666.
Kello on jo 21.23...kirjotan tätä paskaa vieläki. Mulle tuli yhtäkkiä ihan saatanan paska fiilis. Lähinnä viime perjantaista, torstaista. Tai oikeastaan kaikesta. Oon sekaantunu nyt muutamaan soppaan, minä itse sopankeittäjä. Miten mie aina onnistunki näissä? Tässä ekassa sopassa mulla ei tavallaan oo osaa eikä arpaa, sattuneista syistä en muista kyesistä tapahtumaa (känni). Mutta kummiski oon tehny kuulemma jotain eeerittäin pahaa toisen samallaisen kanssa. Ei siitä sen enempää. Ja tää toinen soppa onki vanaha soppa ja tunnen luissani kuinka taas meikä joutuu syntipukiksi. Yllättäen. Viestintuojat on aikojen alusta asti tapettu, tapetaan edelleen. Mutta onko se saatana mun vika jos haluan auttaa ihmistä, suojella sitä? Näköjään. Eihän mun tarvis auttaa, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että se sattuu. Ja siitä on päästä irti. Se on niinku syöpä.
Tähän välliin haluan laittaa teille yhen biisin. Tää biisi on hyvä.
The Kooks - Naive
Eipä mulla muuta...kauan meni että sain väännettyä tän, mutta helpotti. Nähhään taas pian. Ainii, vittu, otsikko puuttuu.
- Hanna
Nii, mie oon nykyään vakavassa suhteessa! Oon oon, oikiasti. Valehtelematta voin sanoa, että tää on maailman ihanin poika johon oon törmänny ja luultavasti tulisin koskaan törmäämäänkään. Vaikka me ollaan niinku yö ja päivä (hän on se päivä ja mie se yö), nii silti tullaan ihan älyttömän hyvin juttuun, meillä on tosi hauskaa aina ja tykätään aikalailla samoista asioista. No okei, syömisestä ja juomisesta. :-D Voin sanoa ihan rehellisesti, että tuskin oltais nyt ja tässä, suhteessa jos S ei ois intissä... Pisin aika mitä ollaan oltu näkemättä toisiamme on 3 viikkoa. Nyt pari viikkoa on ollu sillee että se on päässy jokaisena viikonloppuna lomille. Se on tosi kivvaa, mutta viikonloppu mennee hujauksessa, se on perseestä.
Saatana tää on vaikiaa... Alotin tän tekemisen joskus yhen maissa päivällä ja kello on nyt salkkarit. Mitä oon tehny tässä välissä? Siivonnu, MITÄ, siivosin mieluummin ku päivitin tätä... o.O Sitte kävin naapurissa syömässä. Joo tää mun isoveljen naapurusto on parasta. Tännäänki soitettiin "Tuu syömään". Ja kesällä ku oli paremmat ilmat nii ku ulos käveli aamusavukkeelle nii sielä oli pullakahavit. Tässä naapurustossa assuu ihmisiä, joista on tullu mulle läheisiä. Mitä ikinä kuka tarviikaan, ei tarvii ku kävellä naapurin ovelle ja saat mitä tarviit. Oli yö tai päivä. Joillaki on lapsia, joillaki on jo lapsenlapsiaki, jotku assuu yksin, jotku kaksin. Silti kaikki on ystäviä keskenään. Kukkaan ei tuomitte kettään. Kukkaan ei kysele, ei menneisyydestä eikä tulevaisuudesta. Mutta joku kuuntelee jos haluat puhua.
Haluaisin lisätä kuviaki tähän, muttako en ossaa päättää mitkä laittaisin nii oon laittamatta. sssatan666.
Kello on jo 21.23...kirjotan tätä paskaa vieläki. Mulle tuli yhtäkkiä ihan saatanan paska fiilis. Lähinnä viime perjantaista, torstaista. Tai oikeastaan kaikesta. Oon sekaantunu nyt muutamaan soppaan, minä itse sopankeittäjä. Miten mie aina onnistunki näissä? Tässä ekassa sopassa mulla ei tavallaan oo osaa eikä arpaa, sattuneista syistä en muista kyesistä tapahtumaa (känni). Mutta kummiski oon tehny kuulemma jotain eeerittäin pahaa toisen samallaisen kanssa. Ei siitä sen enempää. Ja tää toinen soppa onki vanaha soppa ja tunnen luissani kuinka taas meikä joutuu syntipukiksi. Yllättäen. Viestintuojat on aikojen alusta asti tapettu, tapetaan edelleen. Mutta onko se saatana mun vika jos haluan auttaa ihmistä, suojella sitä? Näköjään. Eihän mun tarvis auttaa, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että se sattuu. Ja siitä on päästä irti. Se on niinku syöpä.
Tähän välliin haluan laittaa teille yhen biisin. Tää biisi on hyvä.
The Kooks - Naive
Eipä mulla muuta...kauan meni että sain väännettyä tän, mutta helpotti. Nähhään taas pian. Ainii, vittu, otsikko puuttuu.
- Hanna
tiistai 4. syyskuuta 2012
Lähin hakkee hiusväriä, mukkaan tarttu bikertakki ja miesten PIKKAREITA.
Kuten otsikkoki kertoo, tännää olin shoppailemassa! Naapurin Rollen kans oltii vähän kaupunnilla. Ikkää sillä on jo nii palijon että vois olla meikän isi. Aluksi piti lähtä vaa syömään ja hakkee mulle hiusväri...NOH. Löysin kauan himoitsemani bikertakin, uuen kaulahuivin, Dressmannilta supakuuleja Rolling Stonesin pikkareita, villapaita ja sukkia jnejnejne. Myös iPhoneni sai uutta näköä. Violetilla metallihohtokuorella ja kaaaaauan himoitsemallani C-kasetti kuorella. wohuuu
Tukkaki sai uutta väriä... Mustat hiukset joissa vihreää efektiä! Oon tyytyväinen.
Käytiin Haraldissa syömässä, otettii Thorin Kilpi. Kallaa, kannaa ja kaikkea...omnmonmomn!
Ainii, S tullee joko to tai pe! jibbiii.
- Hanna
Tukkaki sai uutta väriä... Mustat hiukset joissa vihreää efektiä! Oon tyytyväinen.
Käytiin Haraldissa syömässä, otettii Thorin Kilpi. Kallaa, kannaa ja kaikkea...omnmonmomn!
Ainii, S tullee joko to tai pe! jibbiii.
- Hanna
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Hola hola heloyy
Pitkästä aikaa. Teen tätä taas puhelimella, joten suurimmat vahingot tullee olemaan kirjotusvirheet. Btw, miks olin ensin kirjottamassa vaginat vaikka piti kirjottaa vahingot? Nojjöö en tiiä :D
Mua on pitkään mietityttäny erään tuttuni käytös. Tätä ihmistä on aikoinaan satutettu henkisesti ja paljon. Silti hän palasi tulen ääreen ja jatkaa elämäänsä autuaan tietämättömänä asioista. Ehkä parempiki olla tietämättä, ku tietää ja satuttaa itsensä uudelleen. No hard feelings, vahinko kierrossa, sie otit sen vastaan.
Sitte ilosempiin uutisiin. Voi cheesecake! Haluaisin niin kärsimättömänä kertoa teille iiiiiiloisen uutisen mitä mun lähipiiriin on tapahtunu. Onnen potku! Mutta sinetti on suuni eessä edelleen.
Ainii, mulla on muutes asiaa. S on nykyään aikasmoisen vakava juttu. :) tai ei ees mikään juttu, sanotaanko että suhde. Tää tunne on jotaki, mitä en oo ennen kokenu suhteessa. Tää on pelottomuutta. Sitä ettei tarvi pelätä että tullee jotaki paska niskaan sen suunnalta. Ainut ongelma on, etten uskalla luottaa. S ansaitsis, enemmänku kukaan, mun luottamuksen. Mikä helv siinä on etten vaan pysty? Ei oo kovin kivaa sanoa "ei, mie en luota sinuun". Vaikka S luottaa minuun täysin, vaikka nähdään niin harvoin. Toissa perjantaina nähtiin ekaa kertaa KOLMEEN VIIKKOON! Ja silti, se luottaa muhun täysin. Tää on niin väärin sitä kohtaan... Vaikka tiedän ettei se tekis mulle koskaan mittään pahhaa ekäikä KOSKAANMILLOINKAAN satuttais minua.
This is killing me. Soon.
Uskon, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Niin tulee tapahtumaan.
- Hanna
Mua on pitkään mietityttäny erään tuttuni käytös. Tätä ihmistä on aikoinaan satutettu henkisesti ja paljon. Silti hän palasi tulen ääreen ja jatkaa elämäänsä autuaan tietämättömänä asioista. Ehkä parempiki olla tietämättä, ku tietää ja satuttaa itsensä uudelleen. No hard feelings, vahinko kierrossa, sie otit sen vastaan.
Sitte ilosempiin uutisiin. Voi cheesecake! Haluaisin niin kärsimättömänä kertoa teille iiiiiiloisen uutisen mitä mun lähipiiriin on tapahtunu. Onnen potku! Mutta sinetti on suuni eessä edelleen.
Ainii, mulla on muutes asiaa. S on nykyään aikasmoisen vakava juttu. :) tai ei ees mikään juttu, sanotaanko että suhde. Tää tunne on jotaki, mitä en oo ennen kokenu suhteessa. Tää on pelottomuutta. Sitä ettei tarvi pelätä että tullee jotaki paska niskaan sen suunnalta. Ainut ongelma on, etten uskalla luottaa. S ansaitsis, enemmänku kukaan, mun luottamuksen. Mikä helv siinä on etten vaan pysty? Ei oo kovin kivaa sanoa "ei, mie en luota sinuun". Vaikka S luottaa minuun täysin, vaikka nähdään niin harvoin. Toissa perjantaina nähtiin ekaa kertaa KOLMEEN VIIKKOON! Ja silti, se luottaa muhun täysin. Tää on niin väärin sitä kohtaan... Vaikka tiedän ettei se tekis mulle koskaan mittään pahhaa ekäikä KOSKAANMILLOINKAAN satuttais minua.
This is killing me. Soon.
Uskon, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Niin tulee tapahtumaan.
- Hanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)