Keskiviikko jo!

Huomenta. Kello on 04:25 ja meikä on heränny jo tähän päivään. Aamusta olis tiedossa pyykinpesua, edelleen. Tein semmosen radikaalin ratkasun ja pistin kaikki viis (5) vaatekaappia uuteen uskoon. Raahasin eilen kaks (2) jätesäkillistä tavaraa roskiin, vielä pitäis karsia raa'alla käellä lissää pois. Mulla on niin palijon vaatteita mitä en käytä, joissaki on vielä hintalapukki paikoillaan. Eilen illalla raivasin yhen kaapin tyhyjäksi, sen omistin pelekästään korkkareille, saappaille ja nilkkureille. Tennarit ja muut lipilopit on sitte etteisen lattialla, mutta ai että, kivako etteisessä mahtuu nyt kulukemaanki ko ei oo milijoonaa paria ronttosia tiellä. Eikä tarvi ees töni/potkia/taistella välioven kans että pääsee sisälle, magijjaa! Vessanki laitoin kuntoon, hyvä meikä. Mulle tuli eilen joku semmonen inspis että haluan tehä tästä mun kämpästä mun näkösen. Ennen tää oli meiän näkönen. Eli lyhyesti sanottuna sekava, sotkunen, katastrofi. Nyt ku mulla on alkanu uus elämä, joku vois sanoa tässä tilanteessa avanneensa elämänsä kirjassaan uuen sivun, minä sanon että poltin entisen elämäni kirjan, nyt alotin ihan uuen. Voi että, ette usko kuinka paljon mulla tekis mieli polttaa ainaki yks silta takanani entiseen elämään. Moni varmaan arvaa kuka se silta on, ennää mua ei pidättele sillan polttamisessa mikkään muu ku tuo koira. Tähän sopis erittäin mainiosti seuraavat kuvat.

                                                                       (weheartit)

Ja tähän seuraavaan kuvaan loppuu kaikki se vanha mitä mulla joskus oli. Mietin yks päivä tuossa, että jos tätä eroa ei ois tapahtunu nii en ois koskaan saanu sitä mitä mulla nyt on. Ero sattu parhaaseen mahdolliseen aikaan, jos näin nyt saa sanoa. Silloinko tapasin herra S:n, ajattelin että pitäiskö mun antaa mahdollisuus.  Pitäiskö pitäiskö pitäiskö? Pitäiskö mun olla rohkea ja ottaa hetkestä kiinni? Piti, olin rohkea ja otin. Ei tää ero oo mulle mikkää vaikea paikka, vaikka aluksi se siltä tuntuki. En halua ees ajatella koko ihmistä enää, en toivo ettei oltais koskaan tavattu. Vaan toivon ettei tavata ennää. Vaikkei mulla ole tunteita sitä kohtaan enää, ainakaan semmosia tunteita jotka puskee päälle heti ku ajattelenkaan kyseistä ihmistä. Niin ei mulla oo mitään kiinnosusta olla ees tekemisissä sen kanssa. Se kuuluu mun entiseen elämään, josta oon päässy ylös. Oon nyt onnellisempi ku koskaan koko parisuhteen aikana...

                                                                      (weheartit)

Nyt mie vaan oottelen tän päivän ja huomisen, sitte on perjantai! Mikä tarkottaa sitä että S tullee lomille! Sen jäläkee ei nähäkkään kolomeen viikkoon. Mie kauhulla ootan sitä, niistä tullee pitkät viikot. Herranen aika, tekkee jo nyt tiukkaa olla viis (5) päivää erillää nii miten sitte helevetti soikoon. Pittää vaan viettää semmonen kiva viikonloppu, hyviä muistoja, naurua, iloa ja onnellisuutta. En varmaan ikinä oo oottanu mittää viikonloppua näin palijon!

Tähän saa loppua tämä lätinä, nuo epämääräset vaatekasat avonaisten vaatekaappien hyllyiltä tuijjottelee minua siihen malliin että pakko vissii lähtä oikiasti tekkee niille jotaki. Pyykkikaaoksen jäläkee mua kutsuu kylpyamme ja Cosmopolitan. Hei muutes, mie tuossa yks päivä ettei miksei Cosmossa oo koskaan ollu mittää homolesbojuttuja? Koska ite ainaki saan Cosmon jutuista semmosen kuvan että nainen on avuton rääpäle joka on ihan mitätön iliman miestä. Kaupunkiinki pitäis tännää keretä, oijjoi kerkiänhän mie! Kello vasta 04:55!

- Hanna

Go with the flow

Iltaa iltaa! Tää päivä on menny kotohommissa, oon siivoskellu ja pessy monta konneellista pyykkiä. Ja ressannu, oon ressannu ihan sikana tännää. Esim. se etten tiiä onko tännää tiistai vai keskiviikko. Ainii! Olen nostanu itteni kehityksen virtaan mukaan, mulle kolahtaa postissa ens viikolla iPhone4. Hitto. Nii oon tännää myös ikävöiny ja masistellu sitä kuinka paskasti oon tehny yhelle toodella hienolle ihmiselle. Byää, tässä helepottaa se että saatiin Qstockin aikaan vähän puhuttua asioista, tai no todellisuudessa se oli sitä saarnaamista. Mun mielestä meiän pitäis selvinpäin istua saman pöyän ääreen ja puhua. Mikä tosin voi olla helpommin sanottu ko tehty. Nimittäin tämä herrashenkilö ei oo mittää kauheen sopuisaa/anteeksiantavaa sorttia...too bad.

ei muuta. danke.

- Hanna

Muutoksien aika

Päätin muuttaa tätä blogia aika radikaalisti. Ihan sama mitä tykkäätte, mutta meikä ainaki tykkää. Tästä alako uus aikakausi :>

Very goooooood morning!

Huomenta siis kaikille, tasapuolisesti. Heräsin tuossa suunnilleen puolisen tuntia sitte, ku eräs laitto mulle viestiä ja oli jääny vahingossa äänet päälle. Ei se mitään! Kävin just varmaassa pyykkikoneen muutamaksi tunniksi, vein 2 jätesäkillistä vaatteita roskiin ja tän postauksen jälkeen hilipasen Hefen kanssa lenkille. Sain eilen imuroitua ja vallotettua tiskivuoren, jonka vilkasu sai minut masentumaan :-D

Mulla ois ihan hirveästi asiaa, en tiiä miks en vaan pysty kirjottamaan tänne mitään. En tiiä onko syynä se, että tätä blogia lukee sellasia ihmisiä joitten en haluais tietävän mun elämästä mitään, vaiko se etten oikiasti jaksa kirjottaa :-D On käyny mielessä semmosiaki ajatuksia, että mun bloggaaminen päättyis lopullisesti. Ei vaan tunnu enää hyvältä kirjottaa tätä. Kai tää on joku ohimenevä vaihe. Muutenki viime päivien fiilis on ollu aika alhaalla. Johtuneeko siitä, että "Frodo" eli S on intissä vai jostaki ihan muusta. Eilen K toi koiran, kävi oikeen sisälläki asti, hakemassa loput tavaransa täältä pois. Vihdoin. Mua alko niin paljon oksettamaan ja kuvottamaan pelkästään jo se että näin sen. Tuli niin paljon halveksuvia tunteita ja muuta pahaa siitä mieleen, että selvispä onneksi seki etten haikaile sen perään enää! Jos nyt semmosta on ees ollu, mutta eipähän  oo enää. Terveiset vaan niille/sille joka juoruaa tästä postauksesta sille, i dont care. :-)

Haluaisin niin palavasti ja innosta hehkuen kertoa teille herra S:stä, mutta taidan jättää teiät vielä tietämättömyyteen. Sen voin sanoa, että tää tuntuu helvetin hyvältä, uskomattomalta ja hienolta.

- Hanna

Kuulumisia ja muuta yhtä hienoa

Heipä hei, täällä taas! Sodankylästä palattu, ihmisiä suututettu, uusia ihmisiä tavattu ja Qstock '12 koettu! Alotetaanpa vaikka Sodankylän reissusta.

Sodankylän reissu.
Eli siis kaikkihan nyt vissiin tietää että oon sieltä kotosin, eli olin äitin luona lauantaista perjantaihin. Oli niin ihana nähä kaikkia ihmisiä. Ennen kaikkea rentouduin, join vaan yhtenä päivänä, kalastin, rullaluistelin ja muuten vaa hengasin äitin kans. Musta tuntuu että me ollaan jotenki taas lähennytty sen kans. Sillonko asuin vielä kotona niin me oltiin kokoajan ihan ilmiriidoissa, tai no ei ehkä ihan kokoajan mutta aikalailla suurimman osan ajasta. Mutta siis niin. Hengasin aika paljon pelkästään perheen kesken. Äitilläki oli alakanu loma justiin nii kerettiin kunnolla olla yhessä. Lenkkeiltiin joka päivä. Aleksin (pikkuvelijeni) kans katottii joka päivä vähintään kaks kertaa Napapiirin Sankarit -leffa...meinas tulla jo vähän korvista ulos mutta pikkujäbä tahto kattoa nii mikäs siinä :D Maanantaina sitte tirpasin pikku reenikännit, jonka tuloksena niin jäätävä rapula että oli pakko syyä kalaa, jota en koskaan syö! Äitin mielestä sillä lähtee rapula, niin se lähtiki. Käytiin lempparipoikieni eli Tonin ja Pasin kans kalassa, eihän me mittää saatu. Pojat rupes vielä kärtyämään tyhyjää...saatana. Isin autonki kävin pesemässä! Oon ollu toooodella reipas, kerranki :D

Ihmissuhteet.
Ennenku lähin Sodankylään, eli perjantaina vaihoin vappaalle yhen kamun kans ja suunnattiin Torinrannan kautta Kulumaan ja sieltä Dioneen. Enpä oo sen illan jäläkee palijon keskustellu kyseisen ihmisen kans, paitsi eilen ku yritettiin selvittää välejä... En oikee tiiä mikkä fiilikset siitä eilisestä jäi, mutta tavallaan helepotti ja tavallaan ei. Tai siis tiiän että oon tehny tooooosi kylymästi sitä kohtaan, mutta minkä minä sille voin. Me molemmat tunnettiin erillä lailla toisiamme kohtaan ja aina toiseen sattuu näissä asioissa enenmmän ku toiseen. Mutta niin, nyt vähän ilosempiin uutisiin. Oon tainnu ihastua, korviani myöten. Tai ainaki nyt tuntuu siltä. Mutta mietin sitä, että miten ihmeessä oon löytäny tommosen ihmisen. Kaiken sen paskan jäläkeen mitä silloin K;n kans oli, nii tuntuu että voiko tää oikeesti olla totta?  Pelkään/kuvittelen kokoajan että siitä alakaa paljastuun kaikkea paskaa ja se onki oikeesti ihan täys mister dick. Hengailtiin tän "Frodon" kans koko viikonloppu yhessä, se sattuu olemaan intissä vielä puol vuotta. Joku kouluttaja tms., kuitenki RUKin käyny...en ite oikeen ymmärtäny :D Sen voi todeta, että K on unohtunu täysin. Kokonaan. 

Qstock '12
Perjantaina ku Qstock alako, matkusin melekee 7h ja join 12h putkeen...Voin sanoa että olin ihan vitun kännissä. Lauantaina oli niin kamala rapula, että oksensin. Rapulassa oksensin, mitä mulle ei koskaan tapahdu. Jippee. Oli ihan perus Qstock -viikonloppu. Nähtiin ihmisiä, könyttiin kännissä, jnejne..

En jaksa nyt tän enempää jeesustella, väsyttää ihan pirusti. Ja vähän ikävä.

- Hanna

99600

Hengissä ollaan! With my crazy ass friends. En muistanu että mun Sodankylän Nurkkapatriootit on näinki pölijä. Oon ikävöiny näitä. Älyvapaata toimintaa.

@ From Sodankylä, with love.

- Hanna

Feelings on/off

Enpähän pystyny pitämään ittiäni pois täältä, tuli tunne että pakko päästä avautumaan.

Ensinnäki. Sain tuossa pari päivää sitte kuulla semmosia uutisia, mitä ei joka päivä kuulekkaan. Jotkut ei kuule ees koko elämänsä aikana. Nämä uutiset pittää vielä salata vähän aikaa, että ihmiset jotka liittyy tähän, saavat asiat puhuttua muiden osapuolten kanssa. Tää on niin helvetin iso asia salata, toivottavasti pystyn pitämään itteni kurissa. En oo kertonu ees läheisimmille ystävillekkään, saati sitte kellekkään muulle. Eiku oonpas, K;lle oon kertonu. En tiiä oisinko saanu, mutta pakko oli. Se on vieläki mulle toooodella tärkeä tukihenkilö ja edelleen saanu pittää asemansa siinä että kerron sille kaikesta kaiken ensimmäisenä. Typeräähän se on, mutta no can do. Mutta näihin uutisiin takas -> tää uutinen tulee muuttamaan minun elämän lopullisesti. Ensin en tienny miten suhtautua. Tuli aikamoisia vihan tunteita, sääliä, pettymystä ja kaikkea tätä. Sitte tuli ilon kyyneleet, onnellisuuden tunne ja tämmöstä. Vieläki vähän shokissa, mutta silti! (ei, minä en ole raskaana)


Toiseksi. K on aika vahvasti kuvioissa mukana...taas. Oon lauantaina lähdössä reissuun viikoksi ja K lupautu ottaa koiran hoitoon. Luojan kiitos sille siitä ja onhan se niidenki hyvä viettää "poikamies"aikaa yhessä. Vai pitäiskö sanoa isä-poika laatuaikaa :D En tiiä, mie vaan rakastan sitä niin paljon. Ja tiiän että seki rakastaa minua. Siltikään yhteenpaluusta ei oo enää mitään takeita. Ei, ei ja ei. Ei enää.


Kiitos tästä.

- Hanna

:)

Joo-o. Oon saanu kuulla melekosia uutisia tässä parin päivän aikana. Niin hyviä ku huonojaki. Oon lähössä reissuunki tässä kohta. Blogi saattaa hiljentyä vähäksi aikaa...Taidan tarvita nyt aikaa sulatella asioita ja miettiä kaikkea. Mutta ennen kaikkea; oon tooodella onnellinen :)

Say goodbye.

Kun olet sinkku, näet vaan onnellisia pariskuntia.
Kun olet parisuhteessa, näet vaan onnellisia sinkkuja. :) 


Oi luoja! Tännää ollu niin ihmeellinen päivä ettei mittää järkiä! Voi kumpa voisinki kertoa teille kaiken, oon nii täpinöissään. Voin kertoa kaunistetun version lyhyesti mutta varmasti. Eilen lähettii Jarppulin kans sinne syömään, oli hyvvää. Sitte käytiin vähän ajelemassa ja haettii pikkujäbä. Lähettii sitte Kemptoniin kahville ja tää kahvittelu johti siihen että meikä istu konneella ja pojat pelas. Buujaa :X tultiin kotia joskus puol 4 aikaan aamulla. Semikiva päivä.


Tänään heräsin siihen ku K soittaa, että lähenkö sen kans kauppoihin. Mietin että wtf? Ensin en meinannu ees vastata sille :D Mutta nii, päätin lähtiä ja se oli tuonu mullekki kahvin! Kierreltiin parit kaupat, paitti toisiks viimisessä kaupasta tuli vähän kiire pois.......seuraavat kohat on sensuroitu ;D. Ja sitte lähettii taas kauppaan, tai oikeestaan kahteen kauppaan. En tiiä, mutta meikällä ainaki oli hymy perseessä ku tulin kotia :) ihan loistava kauppareissu! En tiiä mitä ajattelin ku suostuin sen kans kauppaan, tai ylipäätään ees vastasin sille puhelimeen. Mutta voin todeta että oli kannattavaa.


- Hanna

Wahuu

Oivoi, onhan nää päivät ollu kyllä taas melekosia. Juu-u. Perjantaina päätettiin ystäväni Antin kans lähtä torille istumaan ja vettään perseet, siellä meiän seuraan liittyi sitte Theo, Niko ja Mika. Myöhemmin myös Niko2 saapui. Pojat lähti sitte kattelee 187:n meininkejä ja me jäätiin Antin ja Niko2 kans vielä torille. Ja ilimahan oli mitä loistavin! Vettä tuli ihan maahan asti ja muuta mukavaa, onneks ei ollu kylymä - ainakaan mulla ei ollu. Jotenki kummasti eksyin Nuclearin ja Keltasen Aitan kautta Tivoliin vaahtobileisiin. Saatana. Ja aluksihan  mun piti käyä vaa tanssimassa yks biisi, lupasin että mulla kestää 5-10 min. Totuushan on että mun kaveri ootteli mua 3 ja puol tuntia. Nimittäin tutustuin siellä yhteen pojankoltiaiseen ja siitähä se draama alkoki. Nimittäin sen eksä oli siellä, jonka tää poika oli jättäny. Ja eksähän sattu istumaan samassa pöyässä meiän kans.. WOOHOO. Noh, siinähän oli nii mukava istua sitte että meniki pilikkuun asti. Ja Antti tykkäs :-D Nooh enivei. Lauantai meni myös kuningas alkoholin, Antin ja tämän Tivolijätkän ja sen kaverin seurassa. PAITTI, Rakas Emilia liitty seuraan ♥ Ja Emilia sai eilen uuen nimen, se on nykyään Emeli Sandee.

Lauantaina myös sovittii K;n kans että meen tännää sen tykö, että tehää pitsaa ja tällee hengaillaa yhessä. Jotenki kummasti seki suunnitelma kusi koska heräsin tännää puol 6 illalla! Sovittii että huomena jos sitte toteuttais tämänki suunnitelman...saas nähä. 

Mulla ei nyt taia olla mittää sen kummempaa kerrottavaa. Pitäis lähtä käyttään herra koiruus ulkona ja parin tunnin päästä lähetään sitte Jarnon kans syömään. Ihan vaan kavereina (ainaki minä oon nii käsittäny). En tiiä, katellaan mitä tää elämä tuo tullessaan.

See you later, bitches.

- Hanna

No woman, no cry

Naiset. Tuo maailman monimutkaisin käsite. Kaikkihan sannoo että höpöhöpö naiset on ihan easy että miehethän ne yhtiä vittuperkeleitä on. Omasta mielestäni naisten ajatusmaailmaa on paljon vaikeampi ymmärtää mitä miesten. Tästä kiitokset kuuluu rakkaalle eksälleni, joka on opastanut minua tietämättään ymmärtään hänen ja muiden kaksilahkeisten ajatuksenkulkua. Sen oon oppinu että asiat on jotenki aina aavistettavissa, niitä joko haluaa uskoa tai ei halua ja sitte vaa oottellaa että millo se pommi räjähtää. Tähän tarvitaan harkittua taktikointia. Tunnen muutaman rotunartun jotka osaa/pystyy/haluaa pelata samaa peliä mitä nämä ah-niin-ihanat-miehet pelaavat ja ne on siinä oikeasti TOSI hyviä. Minä en pystyis siihen, ainakaan vielä. Ehkä joskus mutta todennäköisesti häviäisin ja satuttaisin vain itseäni. Mutta tästähän saa pontta puheeseen ja kaikkea pitää kokeilla. Paitsi sukulaisia ja eläimiä.

- Hanna

jibbaa

Formspring hansupansu TEIN SEN :DDDDD tästä tulee niiiiiii legendaarista settiä että huhu!

Pakko hehkuttaa: huomena alakaa 187 !

Nyt ei jossitella

Minun päätäni särkee vietävästi. Onkohan mulla joku aivojuttu :O hui. No eikä oo, höpöhöpö. Ollaan tässä yhen toverin kans suunniteltu irtiottoa elämästä, heti Qstockin jäläkee ku sattuu molemmille sammaan aikaan vappaat. Ollaan molemmat semmosessa tilanteessa, että irtiotto ei tekis mittää muutaku helevetin hyvvää meille molemmille. Huomasin tässä yks päivä semmosen asian, että mun ruokahalu on kadonnu kokonaan. Oon viimeksi sunnuntaina syöny kunnolla. Muina päivinä tähän asti vaan jonku yhen banaanin tai jukurtin. Aika pelottavaa. Mutta ku ei mulle tuu semmosta näläntunnetta, pelkkä ajatuski syömisestä alakaa oksettaa ja ällöttää tosi palijon. Eipähän oo ainakaan pelekoa että lihoisin. Sannoinki toverille että lyö mua vaikka halolla päähän jos alan lihomaan. :D

Erossa kärsii aina toinen enemmän ku toinen, vaikka ois mikä. Musta on tuntunu koko päivän siltä, että haluan tästä ihmisestä eroon. Lopullisesti. Ennen mulla päivässä vaihtu mielipide varmaan 100 kertaa ja tää on ihan uutta että tännää ei oo vaihtunu mielipide KERTAAKAAN. Jes. Ehkä se autto tähän että oli ihan hirveä riita ja mie ite sanoin että "älä ennää ikinä ota yhteyttä". Kumpa olisin sanonu sille ääneen sen että "en tarvi sua ennää" Ihan oikeasti. Mie en tarvi sua ennää. Jätä mut rauhaan. Anna mun mennä. 

Voiko kaks ihmistä olla toisissaan kiinni, vaikka toinen ei haluais? Milloin se toinen ymmärtää, että sitä toista ei oo ennää sen elämässä? Voiko seki päästää joskus irti?

- Hanna

Vaelsit sä läpi helvetin ja tiesi sieltä takasin.

Julma-Henri ♥ 

my love, only love. Always. 

Mulla on kaikki mitä mä tartten.

Ää en tiiä mistä alottaisin.. No ensinnäki, anteeksi maailman eniten ettei mua oo näkyny eikä musta oo kuulunu. Koko viikonlopun menossa, hyväkö kotona kerkesin käyä nukkumassa. MUTTA EI, en ollu kännissä vaan mun pikkuveli 14v. tuli kesälomareissulle tänne Ouluun ja mie sitte otin sen viikonlopuksi  mun tykö. Pikkujäbän kans tehtii vaikka mitä! Syötiin kesän ekat tuoreet mansikat, jotka ostettii torilta. Syötiin hulluna jäätelöä ja oltiin tyytyväisiä elämään. Käytettiin koira uimassa ja pikkujäbä kävi kans. Mie en käyny ku bikinit hukassa...kökhköh. Pittää varmaa ostaa uuet.

Nyt oon ma-ke sairaslomalla koska kuume ja tajuton päänsärky kokoajan...argh kuolen. Ei oo hubaa ei. Palakka tuli tännää ja vuokran + laskujen jälkee tilille ja 7€ WOOHOOO :D no onneks pitäis tulla vakuutusrahat kohta..huom. pitäis.

Ja sitte päivän ongelmiin... En tajua miten oon saanu itteni sotkettua näinki täydelliseen paskaan niin syvälle ettei mua nosta ees PekkaNiskan kaivinkonearmada tästä ennää. Vittu että ossaan olla. Tähän ei liity mitenkään ah-niin-rakas-eksäni vaan ihan muut ihmiset...oi luoja!

Asiasta kukkaruukkuun. Mua ei ennää ees vituta tämä ero. Mua lähinnä säälittää ihmisten toiminta. Tai yhen ihmisen. Tai no monen mutta tässä tapauksessa yhen, ei oikiasti mitä hittoa täällä tapahtuu! En ymmärrä miten joku voi olla noin vitun tunteeton ja silti samalla haluaa pittää kaksin käsin kiinni ja sanoa "oot mun elämä"...ÖÖÖ MITÄ VITTUU. Maailman raivostuttavin olotila tällä hetkellä on se, että haluat ihmisestä eroon mieluiten vitun nopeasti ja helevetin kauas, mutta samalla et halua päästää irti. Osittan sen takia koska rakastat sitä ja se on sulle tositositosi tärkeä ja iso osa elämää, mutta osittain senki takia että susta tuntuu siltä että sun TÄYTYY olla sen elämässä. Ettet sää voi vaa tollee jättää sitä oman onnensa nojaan... reiluuuu. En tiiä mitä teen, en tiiä mitä ajattelen. Haluaisin vaan nukkua kaiken tän ohi ja herätä sitte ku asiat on loksahtanu oikeille paikoilleen ja alkanu rullaa.

Ollaan parempia erikseen ku yhdessä.


- Hanna

pakkopakko!

Oli ihan pakko, koska kuolin nauruun.

:)))

Eva & Manu - Feet in the Water


Still I sit here where you left me alone
My feet in the water, feet in the water
I took the road you did n´t dare to go
Rocks on my chest and knees on bruises

Shit happens here.

Jumalauta mikä viikko ollu, sen sanon että kyllä oisin loman tarpeessa! Onneksi ennää yks työpäivä ja sitte viikonloppu. Ensin oli puhe että mulla olis pe -vapaa ja la -töitä mutta ehei se muuttuki paremmaks! Jos työkaverin emäntä ois saanu sen lapsen nii oisin ollu huomena vappaalla, onneks ei saanu :D Parempi mulle :D

Maanatai oli elämäni ylivoimasesti raskain työpäivä. Purin koko päivän huulta etten pärähä hirviään märyyn, pari kertaa oli että vittuenkestä vittuenkestä. Mutta kestin! Oli jotaki nii hirviää, tuntu koko päivän vaa siltä että vittu tahon kotio. Sitte aamutauon jäläkee tuntu että jos tästä päivästä selviän, selviän mistä vaan. Ja näin, uskokaa tai älkää kyllä mussa vielä henki pihisee. Oikiasti pihisee, poskiontelot nii täynnä pölyä että jos aivastaisin nii pölähtäis kunnolla :D

Tiistaina ei tapahtunu mittää, kävin töissä, itkin ja nukuin. Keskiviikko oli eka itketön päivä! 5 päivää ja 5 yötä sitä kesti, mutta ei ennää. Meikä nosti pääni ylös ja sielä se pyssyy. Mie en ennää itke.

Niinku oon aina sanonu, meikä on ihan liian hyvä sille. En ymmärrä miten oon jaksanu kattoa tuota touhua ja yrittäny ymmärtää ja koittanu tukea ja blaablaablaa nii monta vuotta. Nyt meitä ei yhistä ennää mikkää muu ku yhteishuoltajuus, siis koirasta. En tosiaan tiiä onko se nyt mikkää maailman paras idea, mutta voihan sitä kokkeilla. Sovittiin että ollaan läheisiä ja tosi hyviä ystäviä ja kaikkea siltä väliltä. Kaikkihan nyt tietää ettei siinä tuu käymään noin, ei siinä koskaan käy noin. Ja ne jotka tuntee meiät in real life, niin tietää ettei varsinkaan meille käy noin. Ehkä. En tiiä, päivä kerrallaan jnejne.

Kyllähän mie vieläki sitä rakastan ja välitän siitä ja kaikkea. Niin seki rakastaa minua ja välittää minusta...Siksiköhän oon vieläki täällä?! MIKSEN OO VITTU KOTONA?!

Tännää töissä oli oikiasti nii helevetillinen päivä! Olin koneajossa, mikä tarkottaa sitä että ajan konneella joka pessee lattioita siellä tehtaassa sisällä. Kone kulkee huippunopeudella ehkä 2km/h, woohoo! Sitä pittää olla vähän väliä tankkaamassa, eli täyttämässä vesisäiliö kuin myös sitte jätevesisäiliö pittää yhtälailla tyhjentää. Meinasin saaha paskahalvauksen tännää ku ajoin paperikonneen vierestä ja just mun tuurilla paperi räpsähtää poikki! Mulla meni ensin korvat lukkoon ja sen jälkeen ajoin melkein tolppaan pahki koska en nähny mittää niitten tuhansien ja taas tuhansien lejuvien paperinpalojen seasta. KIITOS!

Ainii, mun 14vuotias pikkuveli on Oulussa käymässä. Se tullee viikonlopuksi ja varmaa ens viikoksikki mun tykö. HUISIA! :)

 edit : PÄIVÄN TOINEN PASKAHALVAUS! Istuin konneella, selän takana sänky jossa koira ja Kimmo, nii Kimmo yrittää saaha koiraa haukkumaan mun korvan juuressa nii eiköhän tämä saatanan lahopää innostu ja haukaha nii kovvaa että mulla meinas lähtä taju :DDDDD

- Hanna 

First photos.

Minun oli pakko tulla tänne lisämään pari kuvaa jotka herättää minussa kutkuttavia onnellisuuden tunteita! ♥

 Anne, Suvi, mie, Marko ja Jouni ♥

 Anne, mie, Jouni ja Marko ♥

 Minä ja Suvi :D ♥

 Marko, minä, Jouni ja Santtu-santeri-silli-sammakko ♥

 Katja, minä, Anne ja Satu ♥

 Minä, Anne ja Satu ♥

Minä, Katja ja Marko :D ♥

Mietin tässä just että what a fuck i just did?! Lisäsin blogiin kuvia............................ o.O

- Hanna

mmiiiita taalla tapahtuu

Mie voin aluksi kertoa teille että mulla oli ylivoimasesti kummallisin viikonloppu ikinä, kummallisempi ko teillä kaikilla yhteensä ikinä! Mutta, mun mielestä tää viikonloppu on myös niitten parhaitten viikonloppujen seassa, aika keviästikki. On tapahtunu paljon, paljon asioita mitä en olis ikinä uskonu tapahtuvan. Ja oon itestäni ja toisesta osapuolesta erittäin ylpeä! En tiiä miten saatiin tämä onnistumaan, kuningas alkoholi oli kylläki osana tässä mutta ei helevetti. Just huippua tämmöset! JA MUA EI KADUTA YHTÄÄN - MIKÄÄN. Oon tavallaan tosi helpottunu tästä, mutta toisaalta tuli revittyä vanhoja kaunoja auki. Enkä tehny tätä minun omantunnon tuskien lievittämiseksi, en tosiaan. Olisin ite ollu kiitollinen jos mulle olis joku sillon joskus tullu jottain sanomaan, vaa ei.

Mulla ei ollu nyt mittää tän järkevämpää asiaa, ihan törkiä jatkorapula... Ei minun keho ennää kestä tämmöstä :D

EDIT : Löysin viimeaikasiin tunnelmiin täydelliset sanat, jotka ei kylläkään liity tähän postaukseen mitenkään :D

Ei kannata leikkii aivan kaikilla,
jotkut ei anna pätkääkään siimaa.
Paljon voit saada mut kaikkee et kuitenkaan.
Kun koiran lailla seuraat sun kiimaa.

(Apulanta - Routa)

- Hanna