Huomenta. Kello on 04:25 ja meikä on heränny jo tähän päivään. Aamusta olis tiedossa pyykinpesua, edelleen. Tein semmosen radikaalin ratkasun ja pistin kaikki viis (5) vaatekaappia uuteen uskoon. Raahasin eilen kaks (2) jätesäkillistä tavaraa roskiin, vielä pitäis karsia raa'alla käellä lissää pois. Mulla on niin palijon vaatteita mitä en käytä, joissaki on vielä hintalapukki paikoillaan. Eilen illalla raivasin yhen kaapin tyhyjäksi, sen omistin pelekästään korkkareille, saappaille ja nilkkureille. Tennarit ja muut lipilopit on sitte etteisen lattialla, mutta ai että, kivako etteisessä mahtuu nyt kulukemaanki ko ei oo milijoonaa paria ronttosia tiellä. Eikä tarvi ees töni/potkia/taistella välioven kans että pääsee sisälle, magijjaa! Vessanki laitoin kuntoon, hyvä meikä. Mulle tuli eilen joku semmonen inspis että haluan tehä tästä mun kämpästä mun näkösen. Ennen tää oli meiän näkönen. Eli lyhyesti sanottuna sekava, sotkunen, katastrofi. Nyt ku mulla on alkanu uus elämä, joku vois sanoa tässä tilanteessa avanneensa elämänsä kirjassaan uuen sivun, minä sanon että poltin entisen elämäni kirjan, nyt alotin ihan uuen. Voi että, ette usko kuinka paljon mulla tekis mieli polttaa ainaki yks silta takanani entiseen elämään. Moni varmaan arvaa kuka se silta on, ennää mua ei pidättele sillan polttamisessa mikkään muu ku tuo koira. Tähän sopis erittäin mainiosti seuraavat kuvat.
Ja tähän seuraavaan kuvaan loppuu kaikki se vanha mitä mulla joskus oli. Mietin yks päivä tuossa, että jos tätä eroa ei ois tapahtunu nii en ois koskaan saanu sitä mitä mulla nyt on. Ero sattu parhaaseen mahdolliseen aikaan, jos näin nyt saa sanoa. Silloinko tapasin herra S:n, ajattelin että pitäiskö mun antaa mahdollisuus. Pitäiskö pitäiskö pitäiskö? Pitäiskö mun olla rohkea ja ottaa hetkestä kiinni? Piti, olin rohkea ja otin. Ei tää ero oo mulle mikkää vaikea paikka, vaikka aluksi se siltä tuntuki. En halua ees ajatella koko ihmistä enää, en toivo ettei oltais koskaan tavattu. Vaan toivon ettei tavata ennää. Vaikkei mulla ole tunteita sitä kohtaan enää, ainakaan semmosia tunteita jotka puskee päälle heti ku ajattelenkaan kyseistä ihmistä. Niin ei mulla oo mitään kiinnosusta olla ees tekemisissä sen kanssa. Se kuuluu mun entiseen elämään, josta oon päässy ylös. Oon nyt onnellisempi ku koskaan koko parisuhteen aikana...
Nyt mie vaan oottelen tän päivän ja huomisen, sitte on perjantai! Mikä tarkottaa sitä että S tullee lomille! Sen jäläkee ei nähäkkään kolomeen viikkoon. Mie kauhulla ootan sitä, niistä tullee pitkät viikot. Herranen aika, tekkee jo nyt tiukkaa olla viis (5) päivää erillää nii miten sitte helevetti soikoon. Pittää vaan viettää semmonen kiva viikonloppu, hyviä muistoja, naurua, iloa ja onnellisuutta. En varmaan ikinä oo oottanu mittää viikonloppua näin palijon!
Tähän saa loppua tämä lätinä, nuo epämääräset vaatekasat avonaisten vaatekaappien hyllyiltä tuijjottelee minua siihen malliin että pakko vissii lähtä oikiasti tekkee niille jotaki. Pyykkikaaoksen jäläkee mua kutsuu kylpyamme ja Cosmopolitan. Hei muutes, mie tuossa yks päivä ettei miksei Cosmossa oo koskaan ollu mittää homolesbojuttuja? Koska ite ainaki saan Cosmon jutuista semmosen kuvan että nainen on avuton rääpäle joka on ihan mitätön iliman miestä. Kaupunkiinki pitäis tännää keretä, oijjoi kerkiänhän mie! Kello vasta 04:55!
- Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Annahan tulla :)