Nyt ei jossitella

Minun päätäni särkee vietävästi. Onkohan mulla joku aivojuttu :O hui. No eikä oo, höpöhöpö. Ollaan tässä yhen toverin kans suunniteltu irtiottoa elämästä, heti Qstockin jäläkee ku sattuu molemmille sammaan aikaan vappaat. Ollaan molemmat semmosessa tilanteessa, että irtiotto ei tekis mittää muutaku helevetin hyvvää meille molemmille. Huomasin tässä yks päivä semmosen asian, että mun ruokahalu on kadonnu kokonaan. Oon viimeksi sunnuntaina syöny kunnolla. Muina päivinä tähän asti vaan jonku yhen banaanin tai jukurtin. Aika pelottavaa. Mutta ku ei mulle tuu semmosta näläntunnetta, pelkkä ajatuski syömisestä alakaa oksettaa ja ällöttää tosi palijon. Eipähän oo ainakaan pelekoa että lihoisin. Sannoinki toverille että lyö mua vaikka halolla päähän jos alan lihomaan. :D

Erossa kärsii aina toinen enemmän ku toinen, vaikka ois mikä. Musta on tuntunu koko päivän siltä, että haluan tästä ihmisestä eroon. Lopullisesti. Ennen mulla päivässä vaihtu mielipide varmaan 100 kertaa ja tää on ihan uutta että tännää ei oo vaihtunu mielipide KERTAAKAAN. Jes. Ehkä se autto tähän että oli ihan hirveä riita ja mie ite sanoin että "älä ennää ikinä ota yhteyttä". Kumpa olisin sanonu sille ääneen sen että "en tarvi sua ennää" Ihan oikeasti. Mie en tarvi sua ennää. Jätä mut rauhaan. Anna mun mennä. 

Voiko kaks ihmistä olla toisissaan kiinni, vaikka toinen ei haluais? Milloin se toinen ymmärtää, että sitä toista ei oo ennää sen elämässä? Voiko seki päästää joskus irti?

- Hanna