Enpähän pystyny pitämään ittiäni pois täältä, tuli tunne että pakko päästä avautumaan.
Ensinnäki. Sain tuossa pari päivää sitte kuulla semmosia uutisia, mitä ei joka päivä kuulekkaan. Jotkut ei kuule ees koko elämänsä aikana. Nämä uutiset pittää vielä salata vähän aikaa, että ihmiset jotka liittyy tähän, saavat asiat puhuttua muiden osapuolten kanssa. Tää on niin helvetin iso asia salata, toivottavasti pystyn pitämään itteni kurissa. En oo kertonu ees läheisimmille ystävillekkään, saati sitte kellekkään muulle. Eiku oonpas, K;lle oon kertonu. En tiiä oisinko saanu, mutta pakko oli. Se on vieläki mulle toooodella tärkeä tukihenkilö ja edelleen saanu pittää asemansa siinä että kerron sille kaikesta kaiken ensimmäisenä. Typeräähän se on, mutta no can do. Mutta näihin uutisiin takas -> tää uutinen tulee muuttamaan minun elämän lopullisesti. Ensin en tienny miten suhtautua. Tuli aikamoisia vihan tunteita, sääliä, pettymystä ja kaikkea tätä. Sitte tuli ilon kyyneleet, onnellisuuden tunne ja tämmöstä. Vieläki vähän shokissa, mutta silti! (ei, minä en ole raskaana)
Toiseksi. K on aika vahvasti kuvioissa mukana...taas. Oon lauantaina lähdössä reissuun viikoksi ja K lupautu ottaa koiran hoitoon. Luojan kiitos sille siitä ja onhan se niidenki hyvä viettää "poikamies"aikaa yhessä. Vai pitäiskö sanoa isä-poika laatuaikaa :D En tiiä, mie vaan rakastan sitä niin paljon. Ja tiiän että seki rakastaa minua. Siltikään yhteenpaluusta ei oo enää mitään takeita. Ei, ei ja ei. Ei enää.
Kiitos tästä.
- Hanna
Ensinnäki. Sain tuossa pari päivää sitte kuulla semmosia uutisia, mitä ei joka päivä kuulekkaan. Jotkut ei kuule ees koko elämänsä aikana. Nämä uutiset pittää vielä salata vähän aikaa, että ihmiset jotka liittyy tähän, saavat asiat puhuttua muiden osapuolten kanssa. Tää on niin helvetin iso asia salata, toivottavasti pystyn pitämään itteni kurissa. En oo kertonu ees läheisimmille ystävillekkään, saati sitte kellekkään muulle. Eiku oonpas, K;lle oon kertonu. En tiiä oisinko saanu, mutta pakko oli. Se on vieläki mulle toooodella tärkeä tukihenkilö ja edelleen saanu pittää asemansa siinä että kerron sille kaikesta kaiken ensimmäisenä. Typeräähän se on, mutta no can do. Mutta näihin uutisiin takas -> tää uutinen tulee muuttamaan minun elämän lopullisesti. Ensin en tienny miten suhtautua. Tuli aikamoisia vihan tunteita, sääliä, pettymystä ja kaikkea tätä. Sitte tuli ilon kyyneleet, onnellisuuden tunne ja tämmöstä. Vieläki vähän shokissa, mutta silti! (ei, minä en ole raskaana)
Toiseksi. K on aika vahvasti kuvioissa mukana...taas. Oon lauantaina lähdössä reissuun viikoksi ja K lupautu ottaa koiran hoitoon. Luojan kiitos sille siitä ja onhan se niidenki hyvä viettää "poikamies"aikaa yhessä. Vai pitäiskö sanoa isä-poika laatuaikaa :D En tiiä, mie vaan rakastan sitä niin paljon. Ja tiiän että seki rakastaa minua. Siltikään yhteenpaluusta ei oo enää mitään takeita. Ei, ei ja ei. Ei enää.
Kiitos tästä.
- Hanna
Herrää vähä mielenkiinto!! Iiks :D kerro jo
VastaaPoista