Elämme jänniä aikoja.

Hui, oon tehny aikamoisia päätöksiä tässä. Oon edelleen Sodankylässä ja kappas sain täältä töitä. Eli jään tänne pidemmäksi aikaa. Eli piti irtisanoa Oulun kotikolo. Eli S;n kans elämme ratkaisun hetkiä. Eli muutokset on varmoja, se minkälaisia ne on, ei oo varmaa.

Jos olisin osannu ennustaa, että muutan tänne takas, en olis ikinä halunnu tavata S;a. En tarkota pahalla, en todellakaan. Vaan sillä, että se on saanu minussa aikaan semmosta, minkä olemassa olosta en osannu ees kuvitella. Kukkaan muu ei oo koskaan tuntunu tältä, tai siis eihän kukkaan tunnu koskaan samalta. Ja tää on tietenki eri homma ku K;n kans. Mutta se mua hämmentää, että tää tuntuu PALJONPALJONPALJON pahemmalta entä K;n kans. Satan knows why.

Niistä työhommista sitten, sammaa hommaa ko ennenki. Siivoamista, eikä minua haittaa, ei todellakaan. Palkka on ok, ko miettii ettei tarvi vuokraa maksaa. Muutin siis takasin kotia, äitin tykö. Täällä on tillaa. Eikä mua haittaa muuttaa tähän kyllään takas, ei todellakaan! Ainut huono tietenki on, että kaikki "läheisimmät" jää Ouluun. Tottakai mie käyn sielä aina!

Ja mitä kysymyspostaukseen tullee, en aio tehä sitä. En todellakaan, sain nii -tyhymiä- kysymyksiä vastattavaksi että voi helevetti :-D

Aini, päivitän myös suht ahkerasti instagramia, löyätte meikät nimellä; hanippa. Seurailkaa! Nimihän on siis kauan ollu mun lempinimi, nii typerältä ko se kuullostaaki :-D

Nyt mun on pakko alakaa valamistautuu kylille lähtöön, paljon tekemistä tännää! Ette varmaa ikinä usko, mutta kävin hiihtämässä 5 kilsaa eilen. Oli kivvaa!