Haluaisin antaa sulle vispipuuronvärisen suukon, ylipyyhkivän sadekuuron.

Heipä hei taas. Siinä se meni taas, viikonloppu. Miks se aina menneeki niin nopsaa? Sunnuntai on aina haikea päivä. Huomenna on jo maanantai ja uus viikko aluillaan. Vietin ihanan viikonlopun, ihanan ihmisen kanssa. Sain aamupalan sänkyyn. Haikea fiilis jäi ku saattelin S:n linja-autoasemalle, sinne se kouluttaja taas lähti. Kolme viikkoa on pitkä aika, pitkä aika oottaa että nähään taas. Tein itelle seinälle semmosen "kalenterin" 26. päivään asti, että saa vettää ruksilla yli aina illalla yhen päivän. Hui. Kolome viikkoa on helvetin pitkä aika oottaa, että näkee toisen. Ja harmittaa ku viikonloput mennee nii nopsaa, S on täällä perjantaina puol 7 aikaan illalla, sunnuntaina lähtee samaan aikaan. Ei siinä hirveesti kerkeä mittää tehä, varsinki ku molemmilla on myös kavereita joita pittää nähä. Paitsi tänä viikonloppuna vältyttiin taitavasti siltä :D S lähti J:n kans pelaan lauantaina bilistä ja mie lähin kattoo yhtä rakkainta ystävääni Annea ♥. 


Annen kanssa ollaan tunnettu kohta kaks vuotta ja vaikka välillä ei pidetäkkään yhteyttä, niin se on silti rakkain ystävä mitä mulla on. Se tietää kaiken minusta ja mie siitä. Se nainen tuntee minut ko omat taskunsa ja voi melkeenpä ennustaa minun ajatukset. sanat ja teot. Ollaan yhessä koettu paljon. Yhessä ollaan rämmitty suot ja puskat. Yhessä ollaan kierretty baareja. Yhessä ollaan oksennettu ristiinrastiin. Yhessä ollaan itketty paskaa maailmaa. Yhessä ollaan koettu elämän suuria iloja ja suuria suruja. Minusta tuntuu etten olis tässä ja nyt, tämmösenä ku oon, jos Annea ei olis olemassa eikä oltais koskaan sen kans samoihin bileisiin eksytty. Tai siis kaikki tämähän alko siitä ku rikoin Annen lautasen. Beibi, oon sulle vieläki lautasen velkaa! :D Ollaan tapeltu ja ollaan sovittu. Aina löyetty toisemme, monen kuukauenki jälkeen. Mie tiiän, ettei Anne jättäis minua koskaan yksin. Ja Anne tietää sen, etten koskaan jätä sitä yksin ja tuen sitä aina. Loppuun asti, kaikessa. Se tukee aina minun päätöksiä, oli ne sitte mitä tahansa, vaikka ois kuinka paska päätös tai huono. Mutta sen sanon, rakastan tätä naista ♥


Perjantaina käytiin vähän tanssiloimassa Katjan, Markon, S:n ja H:n kans. Oli mukavaa "pitkästä aikaa". Lauantai-päivä meni nukkuessa ja völläillessä. Kello alako pelottavasti lähentelee puol 8 jolloin S oli sopinu J:n kans treffit. S kävi sitte ensin nakkaamassa mut Annen tykö, matkalla tietenki eksyttiin Kaakkurin suureen ghettoon mutta perille päästiin! :-D Illalla oli tarkotus lähteä Liminkaan kattoo Valakosipuliyön meininkejä Annen, N:n ja S:n kans, mutta sattuneista syistä jätettiin menemättä. Käytiin sitte S:n torilla jätskillä, kattoo mitä sielä näkkyy....muutama alakoholin ottaja siellä oli. Ei muuta. Luulis että 10n aikaan illalla Oulun Torilla ois ollu elämää, vaa ei. Sunnutaiki meni sitte iha vaa völläillessä, syötiin hyvin ja ulkoilutettii kissoja :-D Melekosia veijjareita ne! 


Huomenna eli siis maanantaina, saattais hyvällä mahollisuuella olla minun iPhone 4 postissa valamiina haettavaksi. Saanpahan sitte kuvamateriaalia tännekki, jos nyt ossaan käyttää sitä. Äiti nakkas mulle "Sie varmaan istut se puhelin käessä ja mietit että miten vittu tän saa päälle" -Joo, nii se varmaa mennee :-D. Jäiks. Mihinhän mie jouvun sen puhelimen kans? Ensinnäki, en oo mikkää puhelinnero ja toiseksi mikkään puhelin ei oo koskaan pysyny mulla ehjänä. Hienoo. Nii ja keskiviikkona alakaaki sitte jo koulu! HUI! Minua jännittää, iha hirviästi. Tiistaina viimeistää pittää käyä shoppailemassa vähän koulujuttuja ja semmosta. 


Ei mulla muuta, tästä tuliki odotettua pitempi postaus.


- Hanna