Valkokankaalla, ne toisiaan suutelee.

Minun tunteet on taas ihan sekasin. Tämä on taas niitä "yhy yhy en tiiä mitä haluun" -päiviä. Toisena päivänä oon ihan onneni kukkuloilla, toisena päivänä taas mietin että koska tämä kosahtaa johonki paskaan taas.  Mietin aika paljon sitä, että miten voi olla mahollista että miten mulla käy näin hyvä säkä. Oon saanu elämääni niiiiiiiiiin ihanan ja kultaisen ihmisen, ettei voi olla ees totta. Pelkään kokoajan, että jotaki pahhaa tapahtuu tai että mie teen jotaki pahhaa. Kyllä, humalassa olin hieman holiton, tiedetään. Mutta se oli ihan eriasia nyt ku silloin. Silloin sillä ei ollu mittään mitä teki, ku ties että toinen tekkee sammaa kans...eikä silti koskaan erottu, ainakaan tarpeeksi ajoissa. Nyt ku mie oikeasti haluan olla kunnolla, nii se on eriasia. Eihän mun pitäis, tarvi tai täydy olla kiltisti...muttaku haluan olla. Haluan olla S:n luottamuksen arvonen. Tiiän, ettei se tekis mulle koskaan mittään pahhaa. Ei missään maailman tilanteessa. Se ei koskaan satuttais minua - ei ikinä. 

Tää "suhde" on muutenki toooodella erilainen, ku mun edellinen suhde. Tässä suhteessa me voijaan lähtiä yhessä baariin/juomaan, ilman että tullee mittää mustasukkasuuspaskaa tms. Me voijjaan pittää hauskaa yhessä, aidosti. S on esitelly mut sen miljoonalle kaverille, en ees muista kaikkien nimiä. Oon esitelly S:n muutamalle mun kaverille, jotka kaikki tykkää siitä älyttömästi. :-) Me ei olla kertaakaan tapeltu, eikä muutenkaan nahisteltu mistään. Tää on oikiastikki ihan kivvaa. :-)

ps. Minun puhelin ei vieläkää tullu...yhy.

- Hanna