Sanoppa vaikka vittu ja rävähytä hymy naamalles.

No jaas, mitäpä mulle. Ei yhtään mittään. Tuli kauhia kirjotushimo ja piti alakaa kirjottamaan jotaki. Nyt sitte en keksikkää mittää kirjotettavaa...

Mun päivät kulluu siihen että käyn töisä, hoijan koirat/kissat ja muuta en sitte jaksakkaa. Mulla alakaa nyt huomena sähly jota on kerran viikosa ja perjantaina alakaa kuntonyrkkeily jota onki sitte pari kertaa viikossa. Viikonloput mennee (tietenki) nollatessa, mites muutenkaan.

Ajattelin nyt tässä sitte esitellä teille meiän kodin karvottajat..

Kaikki kuvat on ottanu RAKAS KATJA (<- Katjan blogiin pääsette ko painatte tota "rakas katja")

 

Tässä on meiän nuorempi kisuneiti Eekku.

 

Meiän vanhempi koiraneiti Luna.

 

Uusin tulokas Maikki.

Ja vanhempaan ikään kerennyt kisurouva Viivi.

Tämmöset elukankuvatukset karvottaa jokkaisen neliösentin tästä talosta. Kettään en vaihtas poisa <3.

Eipä mulle sen kummempia, elämä on paskaa edelleen :D

seeya.

xoxo hans

I need your love

Ja taas mulle kävi näin...taas.

Sen jälkeen ku muutin tänne, päätin etten nyt pitkään aikaan mieti mitään suhdejuttuja vaan elän omaa elämää. Nautin vapaudesta ja sillee...vittu nii varmaan joo.

Tutustuin ennen joulua paremmin mun siskopuoleen. Tai siis se on mun isännän kihlatun tyttö, eli ei oikeesti olla mitään sukua. Sitte kerran yks kaunis rapula-aamu menin hänen luokseen. Sillä oli sielä joku säätö, siis joku jätkä. Nooooh, tää jätkä sitte myöhemmin teki TODELLA paskasti tälle mun siskolle. Minä sitte viisaana menin eräs perjantai-ilta pikku humalapäissään avautumaan tälle kusipäälle, ettei naisia kohella näin ja plääplää. Tän jälkeen nähtiinpari kertaa ohimennen, koskaan ei puhuttu mitää, mulkoiltii vaa vittumaisen näkösenä toisillemme. Annetaan hälle nimeks nyt vaikka Vilho.

Joulun aikaan mun kaveri ja sen poikaystävä pitivät kotonansa semmoset pikkujoulutyyppiset ryyppäjäiset. Tää mun kaveri H kuttu sitte mutki sinne ja minähän menin. Mun kaveri M alako mulle sitte kuskiksi ja ku kaarrettiin paikan päälle, näin kuinka Vilho seiso pihalla tupakilla. Meikä alako heti änkkyröimään "MINÄHÄN EN TÄNNE JÄÄ".. no jäinpä kuitenki, vaikka olin 1000 varma että tästä illasta ei mitään hyvää tuu, pelkkää tappelua ja näin ollen pilataan muidenki ilta.

Miten kävikään?

Siitä illasta alkaen alko vuosisadan rakkaustarina. 

Tällä hetkellä ollaan erottu. Mutta tunteet kuitenki on tallessa, ollaan päivittäin tekemisissä. Tosin vain puhelimen välityksellä, se on töissä toisella paikkakunnalla. 

Tää kappale kertoo aika hyvin miltä musta tuntuu.

Kaseva - Tyhjää

jatketaanpa tästä. myöhemmin.

sayonara.

TERVE H TYYYS

Helöyy :) elossa ollaan as you see.

Asun siis Sodankylässä nykyään. Käyn töissä, päivästä toiseen purkaan elektroniikka-laitteita, joita ihmiset tuo ku ne ei toimi. Kivaa hommaa, kivat työkaverit ja viihyn sielä :) eikä ees vituta yhtää olla sielä :D

mie nyt vain nopsaa päivitän että elossa oon, tällä viikolla suunnittelin että tekisin oikiasti semmosen megapostauksen että mitäs tässä onkaan tapahtunu näitten kuukausien aikana :)

SEE U

-hansel

Hittolainen

Tiiättäkö miltä tuntuu tavata ensirakkaus eron, miljoonan taistelun ja parin kuukauden "sillontällön kuulumisien kyselyt" jälkeen? Miepä tiiän. Pelkkä se että se seisoo sun eessä saa sun kädet tärisemään. Tännää käväsin tuola huudeilla missä rakas K on intissä...herranjumala. Uskomavituntonta miten sitä unohtaa kaikki paskajutut ku näkkee toisen 3-4kk näkemättömyyen jälkeen. Pieni sielä, riepuraukka armeijan vihreissä....

Oijjoijvoivoi

pöl

Pitkästä aikaa! Mulla on oikiasti ollu niin palijon kiireitä, etten oo kerenny kirjotella...eikä mua oo kyllä ees kiinnostanu. Nyt ku on uuet vuojet ja joulut juhulittu nii nyt vois taas keskittyä.

Eli joulunhan mie vietin kotona, isoveljeni tuli kans tänne. Oli niiiiiin ihana nähä sitä pitkästä aikaa, mutta ois se saanu olla kyllä ees pari päivää pidempään. Olin muka ollu kilttinäki ja sain lahjoja.

vittu mie en ees ossaa kirjottaa ennää

No uutena vuotena, lähettiin ystäväni Annen kans, joka saapu edellisenpä päivänä tänne lomaileen, nii lähettiin Pyhälle. Voi jeesus mikä reissu! Anne suutahti mulle jostaki, jätti minut sinne "yksin", ja mie tulin vasta seuraavaana päivänä sieltä kotia. Mulla oli nii kivvaa joittenki tuntemattomien ihmisten kans ettei mua loppupeleissä haitannu yhtää!

mie kirjottelen joskus toiste. tämävähäntökkii

Heipäsen heipä hei vain

Morjens pitkästä aikaa :) molen pitäny hiljaiseloa tän blogin puolella nyt jonku aikaa, teitä varmaan kiinnostaa syyt? Noh alotan nyt ihan ensmäisestä syystä.

Muutto.
Miehän siis tempasin laukun olalle, suuntasin päättäväisesti juna-asemalla eräs raikas kello viijen aamu noin puolisentoista kuukautta sitte. Miehän tulin tänne vain viikon lomalle, mutta kappas, nyt meikä painaa duunia ja nukkuu...ja juopottellee. Ongelmisa oon taas uinu, mikä siinä on että meikä ossaa aina joko itte keittää kunnon sopat tai sitte mie jouvun johonki soppaan :D ra si tt a va a. Asun siis tässä äitin kans, linnottauvvuin tuonne vappaana olevaan yläkertaan, sen se on näkönenki että meikä tuli takas. Miksei äidit ymmärrä että tavarat/vaatteet/unameit löytyy paaaljon helpommin ku _kaikki_ on lattialla sekasin. Kaikki siis sanan varainaisessa merkityksessä, laskut, paperit, vaatteet, purkitpurnukat, hajuveet, kaikki.

Tiiättäkö kuinka tyhymältä tuntuu herätä ma-pe viikosta toiseen joka arkiaamu klo 5?! Vain sen takia että meet aamuvuoroon, joka kestää tunnin... No, itteppä olen vastaavaksi luppautunu nii pittää myös olla. Kello on 05.23 ja meikä istuu aamukahavilla, ennen en ees juonu kahavia. Muuttuu se maailma näköjään tääläki.. Nii siis asun nykyään Sodankylässä, joten no worries bitches in Oulu, en oo sekottamassa pakkaa ennää :P josta tuliki mieleen, kohta tullee uuet solttupojat :):):):):):)

Tässä on tapahtunu hulluna asioita, joten pakko postailla tällee asia kerrallaan.

Wups

Oon kokonaan unohtanu tän blogin! Lupaan huomenna tehä teille megapostsuksen joka lennättää teiät ajantasalle!